Lähde ulkomaille Vaasaan
Tamperelaiset humoristit tapaavat sanoa, että tule ulkomaille Teiskoon. Minusta tuossa ei ole mitään hauskaa tai sitten en vain tajua jutun ideaa, koska olen muualta muuttanut. Sen sijaan uusimman kokemuksen perusteella voisi sanoa, että lähde ulkomaille Vaasaan. Vaasassa tuli käytyä suunnistuskilpailuissa, jotka kaikeksi onneksi pidettiin pääosin suomeksi. Suomeksi suurin piirtein samassa määrin kuin Ruotsin suurin suunnistusviestitapahtuma 10-mila (sanotaan tiomila). Vaasassa tieopasteetkin puhuvat enimmäkseen ruotsia. Onneksi kyseinen kieli kuului pakollisiin oppiaineisiin koulussa. Muutenhan sitä pärjäisi ulkomailla aika huonosti.
Vaasan suunnistajat järjesti 29.7. mukavat pienet suunnistuskilpailut. Kivikkoa ei ollut tarjolla ollenkaan ja muutenkin kilpailumaastoa voidaan pitää kerrassaan hyvänä. Meillä Hämeessä on suunnistusmaastoja isolla alkukirjaimella. Kun näissä pusikoissa oppii suunnistamaan, osaa siitten todella suunnistaa. No, henkilökohtaisesti en ole vielä oppinut, enkä siksi päässyt palkinnoillekaan.
Tästä huolimatta piti kummastella sitä, millainen järisyttävä spektaakkeli palkintojen jaosta pitää joissakin suunnistuskilpailuissa järjestää. Ensin tietenkin odotellaan, että kaikki kilpailijat löytävät metsästä pois. Sitten katsotaan kellosta sopiva aika, joka on mielellään tasan tasan eikä yhtään ennen. Tällä välin ne, jotka eivät tule palkintoa saamaan, käyvät pesulla ja lähtevät kotiin. Kun palkintojen jako viimein tasan tasan alkaa, paikalla ovat palkintojen saajat ja surevat omaiset. Yksitellen jokainen kutsutaan valitsemaan palkintonsa. Vaasassa jokainen sai vielä harkita, mitä palkinnokseen haluaa. Keskimääräisessä suunnistuskilpailuissa on noin 30 kilpailusarjaa. Kun 10-vuotiaiden rastireitillä kaikki saavat palkinnon ja muissa sarjoissa kolme parasta, palkittavia on helposti reippaasti päälle sata. Jos jokainen miettii valintaansa 30 sekuntia, mikä on aika lyhyt aika rastireittiläisten keskuudessa, palkintojen jako kestää tunnin plus järjestelytauot päälle. Tässä vaiheessa on tulosten selviämisen jälkeen oltu paikalla noin 2,5 tuntia ja ajomatkaa jäljellä kolme tai neljä tuntia. Vielä kun palkinnokseen saa neljä litran purkkia marjamehua, niin kyllä hieman harmittaa (enemmän kuin ilostuttaa se, että pääsi palkinnoille).
Tosin tämähän oli vain teoreettinen pohdinta aiheesta suunnistuskilpailuiden palkintojenjako. Joskus myöhemmin kirjoitan aiheesta suunnistuskilpailuiden huonoimmat palkinnot ikinä.
