keskiviikkona, syyskuuta 05, 2007

Elämäni ensimmäinen chindoku

Iltana muutamana puuhastelin komeron hyllyjen korkeuden parissa. Homma oli sen verran hämärää, että ryhdyin etsimään taskulamppua saadakseni lisävaloa pimeyteen. Tiesin taloudestamme löytyvän moisia valonlähteitä ja aikani etsittyäni löysin kyseisen kapineen työkalujen joukosta.

Tuumin, että naps vaan ja hyllyjen asennus jatkukoon. Toisin kävi. Lamppu pysyi pimeänä. Voivatko paristot olla tyhjät, vaikkei lamppua ole juuri käytetty? Naispuolinen pikkuinsinööri minussa ryhtyi ruuvaamaan kapinetta auki. Tokihan jokainen osaa paristot vaihtaa.

Hämmästykseni oli suuri, kun lampun sisältä paljastui pistotulppaa muistuttavat piikkikaksikko. Toivuttuani tilanteesta käsitin piteleväni hyppysissäni aitoa arkielämän chindogua, sellaista joka on kätevä aina sähkökatkon sattuessa. Kyseinen taskulamppu on siis ladattava verkkovirralla. Kätevää paikoissa, joissa sähköä on saatavilla (esim. syysvaellus). Hyllyjen asennus jäi odottamaan seuraavaa päivää ja luonnonvaloa.

2 kommenttia:

Marika kirjoitti...

Vihdoinkin! Ehdin jo hermostua, kun ei tutun blogifrendini tekstejä alkanut kuulua. Melkein luulin, että olet eksynyt hyperavaruuteen tai vähintääkin tukehtunut infoähkyyn.

Great to have you back!

Anonyymi kirjoitti...

Vai chindoku :) Nehän ovat tunnetusti arkielämän laatua parantavia vekottimia. En ole kyllä kuullut verkkovirralla ladattavasti taskulampusta, mutta nähtävästi sellaisiakin on..
Mukavaa syksyä :)

terkut kaurapeltojen keskeltä
-Heli