keskiviikkona, tammikuuta 31, 2007

Vistossa vara parempi vai onko?

The "Wow" starts now, mainostaa suurehko softafirma. Jopa Kemin mummokin sen taitaa tietää, että nyt se on julkinen. Jos mainoksiin on uskominen, kaikki on taas paljon paremmin kuin koskaan ennen. Sen nimi on Vista.

Uniikki tai muuten mielikuvituksellinen nimi ei ole. Tiedätkö, mitä vista tarkoittaa suomeksi? Se meinaa kutakuinkin näkymää tai näköalaa. Nimestä puuttuu kuitenkin kohde. Lukijalle jää podittavasti, mitä näkymässä näkyy ja millainen näköala mahtaa olla kysymyksessä. Googlessa sana antaa 362 000 000 hakutulosta (luku on pyöristetty). Suomalaiset sivut jäävät jonkin verran jälkeen, sillä hakutuloksia napsahtaa ruudulle vain 866 000. Aiheesta lisätietoja vaikkapa Wikipediasta hakusanalla Windows Vista.

Jos huonosti käy, tuo nimi voi helposti muuntua vistoksi. Onko sana tuttu? Visto on suomalainen sukunimi. Visto on myös yritystoimintaa sekä Suomessa että maailmalla. Hakutuloksena visto mainitaan kunnioitettavat 116 000 000 kertaa, mutta Suomessa vain 22 800 kertaa. Edellä mainittujen asioiden lisäksi visto on adjektiivi. Epäluotettavien nettilähteiden perusteella kyseessä on murresana, joka on kirjoittajien näkemysten mukaan peräisin esimerkiksi Tornionjokilaaksosta tai Rovaniemeltä. Mielestäni sana visto maistuu ja tuntuu suussa juuri siltä, mitä kyseinen adjektiivi tarkoittaa. Se on inhottavaa inhottavampi asia, sellainen liki ällöttävä tai iljettävä, mutta kuitenkin erilainen. Omaan sanavarastooni visto sopii paremmin kuin vista ja on siihen kauemmin myös kuulunut.

Tässä kohti tarvitaan esimerkejä. Humalaisen kersan oksennus bussissa on yököttävä, koiran kakka kengän pohjassa on ällöttävä ja avomurtuma polkupyöräilijän sääressä on iljettävä. En sano, että kaikki edelliset asiat kuuluisivat kokemuspiiriini, mutta tuollaiset esimerkit tulivat juuri nyt mieleen. Mutta se visto sitten. Uusi elämä ruoka-astiassa on usein erittäin visto asia. Vistoon liittyy nimittäin vahva mielikuva tulevasta tilanteesta (joutukohan tämän astian vielä pesemään ja saattaakohan tätä astiaa vielä käyttää...). Visto on on myös erittäin hyvin mädäntynyt haava ihmisessä tai eläimessä. Kuka siis antaa yritykselle nimeksi Visto?

Visto Windows parempi, toivottavasti.

lauantaina, tammikuuta 20, 2007

Lukemisia 2006

Ala-asteella (silloin oli olemassa vielä instituutio, joka tunnettiin tällä nimellä) opetettiin lukemisen jalo taito. Ensimmäisen oikean romaanin, joka tosin oli nuorille lukijoille suunnattu ja varsin isolla tekstillä varustettu, sain luettua ensimmäisellä luokalla lokakuussa. Sen jälkeen on tullut lukuisia luettuja ja lukemattomia kirjoja.

Nuortenkirja-aikoina pidin tarkkaa kirjaa sitä, mitä kirjat olen lukenut. Tavoitteeni oli lukea sivukirjastomme nuortenosaston kaikki lukemisen arvoiset kirjat. "Kaikki lukemani kirjat" -otsikolla varustettu, väripaperista itse kyhätty vihkonen on ikävä kyllä kateissa ja kirjakirjanpitokin loppui jossakin vaiheessa.

Nykyisin tulee luettua aika vähän Kirjallisuutta (isolla K:lla). Ylimääräistä aikaa on muka niin hirvittävän vähän ja ns. ammattikirjallisuuttakin pitäisi jaksaa kahlata läpi. Kaksi vuotta sitten päätin aloittaa kirjakirjanpidon uudelleen. Vuonna 2005 tuli luettua 35 oikeaa kirjaa ja 2006 listalla näyttää olevan jo 41 kirjaa. Nämä siis kaunokirjallisuutta. Uuden vuoden lupaukseni on, että tänä vuonna 2007 nautin vähintään 50 kaunokirjallista teosta.

Kirja-arvosteluja en ryhdy laatimaan, mutta päätin valita listalta 2006 kolme teosta, joita voisin suositella luettavaksi muillekin. Kirjat ovat satunnaisessa järjestyksessä. Kirja-alessa näytti olevan Aino Kontulan Rexi on homo ja opettajat hullui!, joka on varsin hauskaa ja helppoa lukemista. Heinäkuun rennosta lomalukemistosta löytyi Maeve Binchyn Talo Dublinissa. Kirja oli aluksi hyvä, mutta jälkimaku oli hmm.. Tarinasta ei meinannut millään tulla loppua. Kolmas valinta listalta on Mikael Niemen Nahkakolo, joka oli selvästi erilainen ja sellaisenaan varsin piristävä. Suurin piirtein kaikki muu oli täyttä roskaa. Nuo kolme mainittua taas ovat niin keskenään erilaista lukemista, että niistä voisi jokainen löytää jotakin.

Vuoden 2007 listalla on nyt kolmas kirja menossa. Kirja-alennusmyynti on parhaimmillaan, nähdään siellä. Lukeminen kannattaa aina.

torstaina, tammikuuta 11, 2007

Blogi eli tai vai oppimispäiväkirja

Mitä tänään koulussa opit, poika pellavapäinen, kyselee Pelle Miljoona biisissään. Oppimista koulussa kutsutaan formaaliksi oppimiseksi sen järjestetyn luonteen vuoksi. Sen vastakohta on informaali oppiminen. Yksinkertaisesti sanottuna jälkimmäinen tapahtuu muualla kuin muodollisen koulutuksen puitteissa eli arjessa.

Blogitkin on haluttu valjastaa formaalin koulutuksen käyttöön. Näin blogista tulee ensimmäisenä oppimispäiväkirja. Mikä erottaa oppimispäiväkirjan ja blogin toisistaan? Blogin lukeminen on vapaaehtoista, oppimispäiväkirjan kaiketi ei. Eihän opettaja voi antaa oppimispäiväkirjasta arviointia (se muodollinen osuus), ellei ole perehtynyt blogin sisältöön.

En kuitenkaan aikonut nyt saarnata blogien opetuskäytöstä, sen puolesta tai vastaan, sillä monet muut ovat tehneet sen jo huomattavasti fiksummin. Jos kiinnostaa, katso aiheesta esimerkiksi Jere Majavan blogista. Ajattelin kirjoittaa informaalista oppimisesta ja oikeastaan ainoastaan yhdestä ainoasta, tuoreesta oppimiskokemuksesta, sillä blogihan on mitä mainioin paikka jakaa arjen oppimiskokemuksia ja näin muut voidat oppia – eivät oman kantapäänsä kautta – vaan toisten ihmisten kantapäiden kautta.

Mitä tänään opin? Opin, että autoa ajaessa on syytä keskittyä siihen mitä tekee eikä syventyä liian intensiivisesti radiosta tulvivaan rokkiin tai johonkin muuhun liikenteen kannalta epäoleellisen, kuten kännykässä puhumiseen, mitä kukaan meistä ei tietenkään tee, koska se on kiellettyä.

Syvennyin siis radion kuunteluun odotellessani liikennevalon vaihtumista punaisesta vihreäksi. Olen formaalisti autokoulussa oppinut, ettei punaisella ajeta risteykseen, vaan se tehdään vihreällä valolla. Nyt sitten epäformaalisti opin, että auton vaihde on todella syytä vaihtaa risteyksessä neloselta ykköselle, jos aikoo päästä liikkeelle valon vaihduttua. Jos vaihdetta ei vaihda, niin auto yllättäen sammuu niille sijoilleen.

Onneksi pystyin pitämään pääni kylmänä ja ilman paniikin häivääkään käänsin virta-avaimesta, vaihdoin vaihteen ykköselle ja kaasutin äkkiä tieheni. Kyllä nolotti! En ole ”nainen ratissa”, jolle tällä tavalla sattuu yhtenään. Se oli kammottava kokemus kerta kaikkiaan. Onneksi aamuhetki oli kullanarvoinen. Liikenteessä oli varsin vähän väkeä verrattuna siihen, että oppimiskokemus olisi syntynyt Kekkosentiellä neljän aikaan iltapäivällä.

Poistuessani paikalta pohdin, että on varsin outoa, etteivät autotehtaat ole keksineet noin pahalle virheelle korjaustoimintoa. Olen nähnyt autojen sammuvan risteyksiin jatkuvasti, joten ongelma ei ole ainutlaatuinen. Jos kyse olisi ohjelmistosta, moinen käyttäjän aiheuttama virhe olisi karsittu aikoja sitten pois mahdollisten joukosta. Pienellä varmistuksella: ”Jos renkaat eivät pyöri, siirretään vaihde ykköselle” tai ”Jos renkaat eivät pyöri ja käyttäjä painaa kaasua, tarkistetaan että vaihde on ykkösellä. Jos totta, auto lähtee liikkeelle, jos false, siirretään vaihde ykköselle ja auto lähtee liikkeelle”.

Käyttäjä voisi tietenkin myös varautua omaan virheeseensä ja hankkia automaattivaihteisen auton. Kuka kuitenkaan oikeasti varautuu aina pahimpaan? Ehkä joku suuren luokan pessimisti tekee sen. Pessimistin elämä ei kuitenkaan ole mukavaa. Syytän mieluummin autotehdasta, sillä minussa ei tietenkään ole mitään vikaa.

maanantaina, tammikuuta 01, 2007

Tervetuloa Uusi Vuosi 2007!

Se tuli sittenkin. Vuosi 2007 on nyt läsnä ihan kaikkialla. Ero eiliseen ei ole kovin huomattava. Ulkona on harmaata ja kaksi astetta lämmintä. Ei lunta. On maanantai 1.1.2007, lupaukset on tehty, mutta parempi olla kertomatta niitä eteenpäin. Eipähän tarvitse kenenkään tulla sanomaan, että minähän arvasin, ettet pysty siihen.

Kaikesta huolimatta tai juuri siksi:

Onnellista Uutta Vuotta!
Happy New Year!
Gott Nytt År!
Gelukkig Nieuw Jaar!
¡Feliz Año Nuevo!