Fiilis kuin Venäjällä

Tottakirjoittaen (vrt. tottapuhuen) en ole koskaan käynyt Venäjällä. Pitäisi varmaan, onhan se tuossa aika lähellä. Saksassa tuli juuri poikettua ja ns. asiasta tehden piti käydä itäpuolella ajelemassa ratikalla ja katselemassa menneiden aikojen ideologian raunioittamia taloja.

Tänä aamuna löysin kuitenkin aidomman itäfiiliksen. Kesken rattoisan työmatkan bussin sähköt menivät epäkuntoon eivätkä ovet suostuneet menemään kiinni edes kuskin raivoisista yrityksistä huolimatta. Sitten vain pidettiin tiukasti kiinni syystuulen kieppuessa bussin sisätiloissa. Muutaman pysäkinvälin jälkeen kuski pisti koko bussilastillisen ihmisiä pihalle. Onneksi olimme jo sivistyksen ulottuvilla ja sininen haitarinysse poimi palelevat työmatkalaiset kyytiinsä.

Tämä oli kiinnostavinta, mitä elämässäni juuri nyt tapahtuu, joten siksi täällä on näin hiljaista. Saksan reissun fiiliksiin palaan myöhemmin.