Kirjoja ammeessa

Lukuhimo on ehtymätän luonnonvara, totesi Hannu Salmi (Wikipediassa tunnettu) kulttuurihistorian professori Turun Sanomissa. Häntä, ilman kontekstia, siteerasi Aamulehti, jota tällä kertaa lainaan. Olisi mukava tietää, tarkoittiko Salmi kommentillaan itseään (ni-päätte puutuu) vai viittasiko proffa yleismaailmalliseen tai kenties suomalaiseen ilmiöön.

Paremman tiedon puuttuessa joudun tarkastelemaan vain omaa lukuhimoani. En usko sen olevan täysin ehtymätön luonnonvara, vaan enemmänkin kuin vesi ammeessa. Jos sinne laittaa muuta tavaraa, niin vesi tulee yli. Edellinen taas ei ole oman empiirisen tutkimukseni tuloksia, vaan varsin tunnettu tosiseikka. Muistaakseni Arkhimedeen keksintö, joka on saavuttanut jopa fysiikan lain aseman. Kyseinen kaveri jäi koulussa mieleen vaikeasti kirjoitettavan ja lausuttavan nimensä ansiosta. Hänetkin tunnetaan Wikipediassa, joten sieltä saa lisätietoja ammeista.

Vuosi sitten tammikuussa kirjoittelin edellisen vuoden (2006 ) lukemisista. Tuolloin uhosin, että vuonna 2007 aion nauttia vähintään viisikymmentä kaunokirjallista teosta. Loppujen lopuksi vuoden saldo osoittautui positiiviseksi ja listalle kertyi 57 nidettä. Perinteiseen tapaan eli siis jo toisen kerran suosittelen niistä muutamaa muillekin luettavaksi. Kirjallisuusvuoteeni mahtuu jälkeen kerran ihan liikaa roskaa. Toisaalta olen myös onnistunut haalimaan käsiini vanhojen suosikkikirjailijoideni teoksia, sillä listaltani löytyy Nicholas Evansia (2), Dick Francista (2), John Grishamia (1), Tess Gerritseniä (2), Reijo Mäkeä (4) ja Leena Lehtolaista (3) (kaikki Wikipediassa tunnettuja). Vuoden uudeksi innostukseksi nousi kolmella luetulla kirjalla Lee Child (tarvittaessa katso Wikipedia), mikä oli pelkästään Leenan ansiota.

Kisun syytä oli se, että luin Johanna Sinisalon Finlandia-palkitun Ennen päivänlaskua ei voi. Sen nostan vuoden ykköseksi omalla listallani. Toiseksi pääsee Dan Brownin Enkelit ja demonit heinäkuulta - kesällä kirjat maistuvat aina paremmilta. Kolmannelle sijalle yltäisi monikin edellä mainittujen suosikkikirjailijoideni teoksista, mutta niitä en suostu laittamaan järjestykseen. Vuoden pohjanoteeraukseksi nimeän Virpi Hämeen-Anttilan Suden vuoden. Kaikista ei tarvitse kaikkien tykätä. Onneksi en pulittanut kyseisestä pokkarista senttiäkään, vaan sain sen palkinnoksi eräässä tietovisassa (jossa jäin kakkoseksi).

Palataan siihen ammeeseen, josta alussa raapustelin. Vuoden aikana havaitsin, että innostus kutomusten luomiseen (siis sukkapuikot ja lankaa), toimii selvästi lukuhimoa vähentävänä tekijänä. Kudottujen sukkien määrä on siis kääntäen verrannollinen luettujen kirjojen määrään. Jossain kohti saattaa olla sellainen hetki, että käsityöinnostus saa luettujen kirjojen käyrän kääntymään kohti nollaa. Vielä ei kuitenkaan taida olla kääntöpisteen aika, sillä vuosi, joka alkoi Tess Gerritsenillä, on nyt menossa kirjassa numero 13. Kaikeksi onneksi onnistuin välttämään kirjojen alennusmyynnin, mutta sen sijaan virheellisesti poikkesin taannoin kirjaston poistomyynnissä... Niistä löydöistä voit lukea ensi vuoden tammikuussa.

Talvi (ja uusi vuosi) on saapunut pohjolaan...

Vihdoin ja viimein saatiin näilläkin korkeuksilla maa valkoiseksi, ainakin väliaikaisesti. Pientä pakkastakin on riittänyt, joten onkin syytä kysyä, onko Sadetin jäätynyt.

Suora vastaus suoraan kysymykseen on, ettei toki. On vain tehty sellainen päätös, ettei tänä syksynä ole tarpeen kirjoittaa kahdesta asiasta. Toinen on niin sanottu joulukiire tai stressi ja toinen on... Nyt ei millään muistu mieleen, mikä se toinen asia oli.

Yksi palstanpitäjän vakioaihekin on syksyltä jäänyt kokonaan käsittelemättä, nimittäin BB. Tosin sen loppumisesta on jo tovi ja ratkaisukin jäi livenä näkemättä. Ei tosin harmittanut, sillä samaan aikaan tutustuin Loun ja Andyn kotimaan tarjoamiin elämyksiin. Täytyy tunnustaa että BB:tä tuli taas seurattua. Ei kuitenkaan suurella intohimolla ja innostuksella, vaan ainoastaan satunnaisina iltoina jälkilähetyksen parissa. Näin se pieni kyttääjä minussa sai koko tulevan vuoden kiintiön täyteen. Nyt voi taas antaa naapureiden ja muiden ihmisten antaa mennä ja tulla miten tykkäävät.

Ihan koemielessä, ilman mielenkiintoakin, kannattaa tehdä haku edellisen kappaleen keskeisellä sanalla SinunPutkeesi. Uskomatonta, miten joillakin aikaa ja intohimoa tehdä asioita. Itse en kyllä viitsisi. Pimeys vetää väsyneeksi. Olen jopa harkinnut kirkasvalolampun hankkimista. Olisikohan siitä jotakin hyötyä? Onneksi nyt mennään jo muutenkin vauhdilla valoa kohti.

Mainiota Uutta Vuotta 2008! Tulevana vuonna Sadetin roiskii taas uudella innolla ja innostuksella.

Fiilis kuin Venäjällä

Tottakirjoittaen (vrt. tottapuhuen) en ole koskaan käynyt Venäjällä. Pitäisi varmaan, onhan se tuossa aika lähellä. Saksassa tuli juuri poikettua ja ns. asiasta tehden piti käydä itäpuolella ajelemassa ratikalla ja katselemassa menneiden aikojen ideologian raunioittamia taloja.

Tänä aamuna löysin kuitenkin aidomman itäfiiliksen. Kesken rattoisan työmatkan bussin sähköt menivät epäkuntoon eivätkä ovet suostuneet menemään kiinni edes kuskin raivoisista yrityksistä huolimatta. Sitten vain pidettiin tiukasti kiinni syystuulen kieppuessa bussin sisätiloissa. Muutaman pysäkinvälin jälkeen kuski pisti koko bussilastillisen ihmisiä pihalle. Onneksi olimme jo sivistyksen ulottuvilla ja sininen haitarinysse poimi palelevat työmatkalaiset kyytiinsä.

Tämä oli kiinnostavinta, mitä elämässäni juuri nyt tapahtuu, joten siksi täällä on näin hiljaista. Saksan reissun fiiliksiin palaan myöhemmin.

Alakynnen olemus

Suomen kielessä on lukuisia kauniita ja vähemmän kauniita sanoja ja sanontoja. Jotkut sanonnoista on sellaisia, että tulisimme erittäin hyvin toimeen ilman niitä. Pelasin eilen sählyä pitkän tauon jälkeen ja siinä maalissa seisoskellessani mieleeni tuli, että tiimimme on pahasti alakynnessä, koska vastustaja pyöritti porukkaa niin sanotusti mennen tullen. Ajatuskulku jatkui pohdinnalla siitä, että kukahan typerä suomalainen keksi ilmaisun alakynsi? Tämän jälkeen kaivelin taas pallon maalista takaani.

Näin paremmalla ajalla (jälleen hieno aitosuomalainen ilmaisu) tutustuin alakynteen hieman tarkemmin. Perusmuoto alakynsi tuottaa Google-hakuna vaivaiset 18 osumaa. Näistä mielenkiintoisin osuma on Websterin online-sanakirja. Sen mukaan alakynsi on englanniksi lower jaw eli mandible, nämä taas merkitsevät alaleukaa. Alakynnen käännöksellä ja merkityksellä ei siis ole täsmällistä ja minun pieneen järkeeni menevää yhteyttä. Varpaastani ei tarkemassakaan tutkimuksessa löytynyt alempaa ja ylempää kynttä.

Olla alakynnessä merkitsee yleensä heikkoutta johonkin toiseen nähden. Ilmaisua käytetään usein pelien yhteydessä. Oltiin alakynnessä tarkoittaa siis suomeksi, että pelattiin huonosti. Alakynnestä huolimatta peli voi päättyä kumman tahansa osapuolen voitoksi. Makein voitto on juuri sellainen, joka saadaan alakynnestä huolimatta. Alakynnessä-ilmaisu tunnetaankin internetmaailmassa huomattavasti paremmin kuin sanan perusmuoto.

Elokuva Undertow on suomeksi saanut nimen (eli paiskattu nimellä) Alakynnessä. Sanakirjamerkitykseltä kyseinen elokuva on nimeltään pohjavirta tai pohjavirtaus. Osoittako nimen valinta kääntäjältä erityistä luovuutta vai hulluutta? Alaleuka trillerin nimenä ei tunnu erityisen houkuttelevalta. Täytyisi kuitenkin ensin nähdä kyseinen leffa, että voisi aihetta tarkemmin arvostella.

Suomen kieli on alkanut tuntua päivä päivältä kummallisemmalta. Alakynsi-ilmaisun kääntäminen englanniksi tai millekään muulle kielelle lyhyesti vaikuttaa mahdottomalta tehtävältä. Sanaa alakynsi ei ole olemassakaan ja ilmaisu alakynnessä merkitsee olla häviävän puolella tai epäedullisessa asemassa (on the losing side, at a disadvantage).

Jääkin epäilyttämään, josko Websters olisi väärässä. Toivottavasti alakynsi ei ole alaleuassa. Henkilökohtaisesti ajatellen alakynnessä oleminen ei ole mukavaa, joten sieltä tulee joka tapauksessa pyrkiä pois. Alakynnestä voisi yrittää hankkiutua eroon.

Elämäni ensimmäinen chindoku

Iltana muutamana puuhastelin komeron hyllyjen korkeuden parissa. Homma oli sen verran hämärää, että ryhdyin etsimään taskulamppua saadakseni lisävaloa pimeyteen. Tiesin taloudestamme löytyvän moisia valonlähteitä ja aikani etsittyäni löysin kyseisen kapineen työkalujen joukosta.

Tuumin, että naps vaan ja hyllyjen asennus jatkukoon. Toisin kävi. Lamppu pysyi pimeänä. Voivatko paristot olla tyhjät, vaikkei lamppua ole juuri käytetty? Naispuolinen pikkuinsinööri minussa ryhtyi ruuvaamaan kapinetta auki. Tokihan jokainen osaa paristot vaihtaa.

Hämmästykseni oli suuri, kun lampun sisältä paljastui pistotulppaa muistuttavat piikkikaksikko. Toivuttuani tilanteesta käsitin piteleväni hyppysissäni aitoa arkielämän chindogua, sellaista joka on kätevä aina sähkökatkon sattuessa. Kyseinen taskulamppu on siis ladattava verkkovirralla. Kätevää paikoissa, joissa sähköä on saatavilla (esim. syysvaellus). Hyllyjen asennus jäi odottamaan seuraavaa päivää ja luonnonvaloa.

Mihin katosi..

... elokuu?

Ei ainuttakaan blogitekstiä. Enkä tänäänkään ehdi kirjoittaa.

Kolme lensi pois

Räkättirastasperheen elämästä kertovan dokumentin lopputekstit nähtiin jo juhannuksen jälkeisellä viikolla. Poikaset kasvoivat viimeisen viikon ajan hurjaa vauhtia ja yksitellen ne lensivät pois. Ainuttakaan lähtöä ei silmiini osunut, eikä ainuttakaan perheenjäsentä ole sittemmin näkynyt.

Koska loppukohtauksessa ei ollut mitään mielenkiintoista tai erityistä, en ole asiasta saanut raportoitua. Lukuisten uteluiden vuoksi tässä tulee yhteenveto: oravan käsittelystä jäljelle jääneet kolme poikasta lensivät tiehensä kesäkuun lopussa. Myöhemmin pensasleikkuri tuhosi pesäalueen, sillä uutta pesintäaikomusta ei ollut havaittavissa.

Vuosijuhla

Sadetin on päässyt kunnioitettavaan yhden vuoden ikään. Alussa pohdin bloggaamiseni tarpeellisuutta ja kiinnostavuutta. Vuoden aikana kertyneistä kommenteista on mahdollista päätellä, että ainakin joku on lukenutkin kirjoitteluani. Aika moni lukija (toivottavasti) katoaa jälkiä jättämättä. Jotkut käyvät ja kääntyvät.

Selvästi suosituimmat tekstit ovat vuoden aikana olleet onnenbambu ja tuppi. Muuten olenkin lähinnä kommentoinut erinäisiä sääperäisiä ilmiöitä ja muutamia päivänpolttavia keskustelunaiheita.

Juhlikaamme tänään ilolla 55 julkaistua kirjoitusta (ja paria keskeneräistä). Kiitos kommenteista. Jatkakaamme samalla tyylillä - roiskien sinne ja tänne.

Helteinen heinäkuu

Heinäkuu lähestyy loppuaan mukavaa vauhtia. Kuukauden kuumin puheenaihe on ollut ei niin kehuttava säätila. Otsikon teksti on vain hämäystä, sillä taivaalta on tullut jatkuvasti lähes ämmiä äkeet selässä – mainoksen tekstiä siteeratakseni. Kyseistä mainosta ei hauskasta ilmaisusta huolimatta voida pitää erityisen onnistuneena, sillä taaskaan en muista, mihin tuotteeseen tai palveluun ämmät ja äkeet liittyvät.

Mitään erityistä ja mieleenpainuvaa ei tähän kuukauteen ole liittynyt. Loma oli ja meni. Jos olisin kuluneen kuukauden aikana ryhtynyt bloggaamaan, olisi blogini hyvin äkkiä ja luonnollista tietä muuttunut sääblogiksi. Sellaisia löytyi pikahaulla vain muutama tästä maasta: Sääkeskuksen tuoreimmat ennusteet ovat peräisin vuodelta 2004, mutta Vuodatuksesta löytyvä Helsingin sää kuvina vaikuttaa erittäin mielenkiintoiselta. Sieltä löytyy tuoretta ja mielenkiintoista asiaa kaikesta aiheeseen liittyvästä hienoilla kuvilla höystettynä.

Sääblogeille ei siis liene erityistä tilausta, joten päätän tällä kertaa täältä tähän. Miksi aina sataa? Lause on yhtä turha retorinen kysymys kuin miks' ei aina voi olla lauantai.

Tietotoimiston uutisia

Opiskeluprojekti on päätetty menestykekkäästi tällä päivämäärällä (29.6.2007). Mihinkähän kaiken vapautuvan ylimääräisen ajan nyt käyttäisin? Aikaoptimistin harhaluulot osa 302.

Kyttääjän kuulumisia

Olen ahkerasti kytännyt muutaman viikon ajan, kuinka alivuokralaisemme pärjäilevät. Kuten kirjaviisaus ennusti, poikaset kuoriutuivat 12-15.6. välillä. Viikossa hyvin hiljaisista vaaleanpunaisista karvapalloista kehittyi kovaäänisiä vaatimuksia esittäviä nokkaeläimiä, jotka päivä päivältä alkavat muistuttaa yhä enemmän vanhempiaan.

Tappioitakin on tullut. Dokumentin viidettä osaa on esitetty useita kertoja, kuten kesäisin on tapana uusintoja lähettää. Juhannusta ennen oli täydellinen tuho lähellä. Paksu ja tuuhea häntä vain vilkkui pensasaidasta, kun punaturkkinen pihankoristus oli päässyt yllättämään ruokaostoksilla olleet vanhemmat. Onneksi luuta sattui sopivasti käteeni ja sitten oravaa vietiin. Hetken ehti jo kuitenkin vaikuttaa siltä, että otus otti luovutusvoiton. Maassa makasi yksi kuolonuhri ja räksäpariskunta katosi jäljettömin koko loppupäiväksi. Lopulta he palasivat tarkistamaan poikueen tilanteen ja havaitsivat joukon nälkäisiä lapsia odottamassa. Siinä vaiheessa olinkin jo kyllästynyt "harjailemaan rappuja".

Ruokittu on ahkerasti. Pesueen ääni on voimistunut samaa vauhtia kasvun kanssa. Lähestyvän ruokakuljetuksen voi ennustaa sisälle asti kuuluvasta rääkynästä. Ajoittain porukalla on vaikeuksia sopia samaan kämppään, siellä heikommat eivät taida pärjätä. Onneksi Juhannuksen jälkeen on tullut myös vettä. Lihavia kastematoja tuntuu löytyvän viime viikkoa helpommin. Syöjiä on viidestä jäljellä kolme.

Naapureiden toimia kytätessä on tullut ajoittain mieleen, että räkättien käsitys ihmisten älykkyydestä ei ole erityisen hyvä. Jos lintu huomaa minun katselevan, se ei voi missään nimessä mennä pesäänsä, vaan hyppelee aidalla ja maassa muina lintuina. Jos käännän selkäni, pensasaita vain kahahtaa. Porukka on tullut jatkuvasti rohkeammaksi. Solvauksia esitetään vähemmän ja toisinaan he kyttäävät vastaan. Kameraa he ikävä kyllä vierastavat ja liian lähelle ammollaan olevia pikkunokkia en enää ole uskaltanut kännykkääni työntää.

Pariskunta on yrittänyt myös hiukan kasvattaa lapsiaan. Aina, kun menen lähelle, ne sulkevat nokkansa tiukasti ja yrittävät olla paikoillaan. Sen verran keskittymiskyvyttömiä nuo kuitenkin ovat, ettei se vielä oikein suju. Taitaa olla kohta lastenkin aika ryhtyä leipänsä itse hankkimaan.

Dokukentin osa 2

Pesäkameran vahvistaman tiedon mukaan munia on tarkalleen viisi kappaletta. Pariskunnan pesäuskollisuus on kasvanut. Paikoillaan istutaan, vaikka lähinaapuri tulisi ihan viereen. Myös rauha on laskeutunut. Nykyisin ollaan ihan hiljaa pensaassa, oranssi nokka heiluen vain tarkastellaan lähialueen tapahtumia.

Pesänrakennusta

Pesänrakennusta harjoittaa räkättirastaspariskunta, joka on muuttanut alivuokralaiseksemme. Mitään anomuksia ei lähetetty, eikä lupaa kysytty. He vain menneellä viikolla kantoivat tavaransa (kasan epämääräistä roskaa ja heiniä) noin metrin päähän olohuoneen ikkunasta, mutta onneksi sentään ulkopuolelle.

Alivuokralaiset siis asettuivat asumaan ja näyttävät viihtyvän varsin hyvin. Olohuoneen ikkunasta on seurattavissa erittäin mielenkiintoinen ja hyvin hitaasti etenevä luontodukumentti, jonka tulevissa osissa tapahtuu seuraavaa:
Osa 2: munia ilmestyy paikalle 5 - 6
Osa 3: poikaset kuoriutuvat (11.6.-15.6.)
Osa 4: poikasia ruokitaan pesään (kesäkuun loppuun)
Osa 5: jännitystä elämään, oravalla on nälkä (ei heikkohermoisille)
Osa 6: poikaset haluavat pois pesästä (heinäkuun alku)
Osa 7: häätöilmoitus vai uudet munat (heinäkuu)
Osa 8-10. tuotantopäätöstä ei ole vielä tehty.

Alivuokralaiset ovat hieman kovaäänisiä. Miespuolinen yksilö harjoittaa solvauksia aina, kun astun ovesta ulos. Heidän kotirauhansa rikkoutuu myös, jos joku harkitsee puuhastelua kukkapenkin yhteydessä. Mitähän tästä yhteiselosta tulee? Kukahan siivoaa pariskunnan aiheuttamat sotkut terassilta?

7.00

Kello seitsemän uutisista, hyvää huomenta. Tänään on astunut voimaan uusi tupakkalaki, joka kieltää baareissa ja ravintoloissa sauhuttelun. Tänään on kesäkuun ensimmäinen päivä, joten voimaan astuu sukkienpitokielto sandaalien yhteydessä.

Mainoksen uhri

Blogini mainosti minulle, että jaa nyt kätevästi ja nopeasti (+ muita mainosadverbiaaleja) Google Docs & Spreadsheets dokumenttisi myös blogiisi. Koska olen niin vaikeasti ylipuhuttava, päätin heti kokeilla. Jaan matkamuistoni Ranskasta kaikkein luettavaksi.

Erityisesti matkalta jäi mieleen paikallinen mieshenkilö, joka opasti minua ystävällisesti metron käyttämisen saloihin. Eihän meillä täällä pikkukaupungissa sellaisiin vempeleisiin pääse tutustumaan. Tämä mukava mieshenkilö kysyi minulta paikallisella murteella, jotakin. (Kysymysmerkin päättelin hänen ilmeestään). Vastasin hänelle englanniksi, etten valitettavasti osaa ranskaa, mutta englantia voisimme puhua. Ystävällinen mies kertoi sen jälkeen, ettei hän valitettavasti osaa englantia, mutta hänen vaimonsa osaa hyvin englantia, sillä vaimo on töissä yliopistossa. Vaimosta, joka ei siis ollut paikalla, sain kuulla pitkän kuvauksen. Tämän jälkeen mies neuvoi, mihin metroon minun kannatta nousta ja missä vaihtaa päästäkseni tiettyyn paikkaan. Hyvästelimme metroni saapuessa ja hän toivotti mukavaa vierailua Pariisissa.

Mies ei puhunut englantia ja minä ymmärrän kaksi sanaa ranskaa. Miten tämä keskustelu oli mahdollinen? Minulle se on arvoitus.

Outous 5: Oman elämän projektit

Outouksien listaaminen on päässyt unohtumaan. Siitä ei siis ole kyse, etteikö minusta niitä löytyisi. Outous numero viisi liittyy läheisesti myös blogiini, jota voidaan katsella projektina, vaikka sillä ei ole loppua tiedossa. Jossakin projektin perusmääritelmässä mainitaan, että sellainen, ei-arkipäiväinen toiminta on projekti, jolla on selkeä aloitus ja lopetus. Projektilla täytyy olla myös päämäärä. Katsohan lisää asiheesta täältä.

Oman elämän projekteja on tietenkin kaikilla. Kohdallani ne tekee oudoksi se, että monet niistä ovat muuttuneet tai uhkaavat kovasti muuttua ikuisuusprojekteiksi. Niitä ovat esimerkiksi blogissani olevat draftit eli kesken jääneet kirjoitukset. Myös tämänhetkinen opiskelu uhkasi jäädä sellaiseksi projektiksi. Vaikuttakin siltä, että omat projektini tarvitsivat lisää väkeä. Puutarha-projektiin voisin palkata projektisuunnittelijan, Ikkunanpesu-projekti kaipaisi paria työmyyrää ja työhuoneeseen voisin ottaa arkistoassistentin.

Oman eleämän projekteja on varmasti kaikilla, mutta minulla on niitä selvästi liikaa. Bisnes vaikuttaa huonosti hoidetulta ja toimitusajat ovatkin venyneet merkittävästi. Opiskeluprojektin kohtalosta tiedotan muutaman viikon päästä tarkemmin. Tarjolla voi olla kahvia ja pakastekakkua, sillä olemme toistaiseksi lopettaneet Leipomus-projektien vastaanottamisen.

Nyt täytyy siirtyä toisen projektin kimppuun. Joitakin ikuisuusprojekteja voi muuten kutsua harrastuksiksi...

Mansikoita ja mustikoita

Ei ole vielä marja-aika, jos ajattelit minun kirjoittavan marjoista ja marjanpoiminnasta, vaikka tehdäänhän jälkimmäistä talvellakin ainakin jääkiekkokaukaloissa. Otsikko viittaa oma maa –osastoon ja sisältää myös henkilökohtaisen näkemyksen siitä, että mansikat ovat mustikoita parempia.

Mustikka on São Paolo. Sinne on Tampereelta matkaa noin 26 tuntia. Eli se on aika kaukana. Ilmaisjakelulehti Metro kirjoitti 10.5.2007 samasta paikasta otsikolla Vastakohtien sekoitus. On syytä olla ylpeä siitä, että kerrankin olen käynyt kaukaisessa paikasssa, jossa matkailusivun toimittajakin on poikennut. Lisäksi olen ihan samoilla linjoilla – vastakohtia kaupunki tarjosi runsaasti ihmetyksen aiheita pienelle pohjoisen tytölle.

Ennakkotieto (internet) kertoi, että on muutama asia, joita São Paolossa ei kannata tehdä. Yksi niistä on uskaltautua auton rattiin. Ei sitten tehnyt mieli pätkääkään yrittää. Kaupungissa, jossa on asukkaita noin 15 miljoonaa, tuntuu olevan yhtä paljon autoja. Tyhmä turisti myös hengailee pimeän aikaan (eli klo 18 jälkeen) tai muuhinkaan aikaan korut, kellot, kamerat ja kännykät kilisten kadulla. Hiukan tämä jälkimmäinen huolestutti siinä vaiheessa, kun paikalliset toimittivat muutaman jääkaapinkokoisen saattajan 15 minuutin kävelymatkan takia. Hotellimme sijaitsi sentään kaupungin turvallisella business-alueella.

Suomalaisia ja Brasilialaisia yhdistää kaksi asiaa. Kahvi ja urheilu. Keskustelu formuloista ja jalkapallosta sujui portugalia puhuvien kanssa erinomaisesti lähinnä elekielellä. Kimi Räikkönen on paikallisten asiantuntijoiden mukaan ihan hyvä kuski, mutta ajon jälkeen suu on liian supussa. Felipe Massa puhuu sentään portugalia! Suomi on ikävä kyllä hieman tuntematon jalkapallomaa Atlantin toisella puolella, mutta onneksi suomalainen blondikin tietää Pelén ja Ronaldinhon. .- Jees, jees, erittäin hyviä potukupalloilijoita… Kahvi erittäin hyvää suomalaiseen makuun. Etelä-Eurooppalaiset olivat sen suhteen huomattavasti nirsompia. Eivät ole tainneet saada kahvia Suomessa.

Musiikin saralla Suomea arvostetaan Brasiliassa. Melkoista ylpeydentunnetta aiheutti se, että paikallisella tv-juontajalla oli kameran edessä Nightwish-paita päällä. Eipä São Paoloa suotta kutsuta kunnollisen musiikin tyyssijaksi. Monet pitävät myös suomalaisesta Björkistä, minulle kerrottiin.

São Paolossa kaikki on suurta tai hyvin pientä. Siis vastakohtaista. Hassua on se, että keskiluokka asuu pilvenpiirtäjissä ja köyhät ”omakotitaloissa”. Ruoka on halpaa ja sitä saa riittävästi, vaikkei kieltä osaakaan. Ravintolassa toimii hyvin punnitse ja säästä –meininki. Voit vapaasti poimia lautasellesi mieluisat muonat ja parhaan osuuden eli pihvin saa suoraan paistinpannulta kohteliaasti osoittamalla. Brasiliaan ei kasvissyöjien kannata vaivautua ellei ole laihdutusaikeita. Sitten on vielä se suklaa(kakku)… Onneksi lentokoneeseen mennessä ei punnita matkustajia, olisi voinut paluumatkalla tulla lisämaksua.

Vastakohdista vielä muutama rivi. São Paolossa:
- Iltaisin on sysipimeää.
- Päivisin on kamalan kuuma.
- Vesi haisee järkyttävän pahalle.
- Vettä sataa saavista kaatamalla.
- Ilma on täynnä pakokaasuja.
- Talot ovat uskomattoman korkeita.
- Köyhät ovat järkyttävän köyhiä.
- Ruoka on mielettömän hyvää.
- Kerjäläisiä on tolkuttoman paljon.
- Pihvit ovat maailman parhaita.
- Ihmiset ovat äärimmäisen ystävällisiä (rötöstelijät eivät ole ihmisiä).

Matka meni erinomaisesti ja plussan puolelle jäätiin, sillä kokemusosasto karttui merkittävästi. Mitään ikävää tai kamalaa ei sattunut ja kaikki tuliaiskahvitkin tulivat Helsinki-Vantaalla samasta koneesta kuin itsekin. Mansikkaa olla kotona juomassa kahvia.

Tekeekö Word hyvän kirjoittajan?

Luin Suomen laajalevikkisimmästä aikakauslehdestä, että maanantaina 9.4. tulee kuluneeksi 450 vuotta kirjakielemme isän, Mikael Agricolan kuolemasta. Edelleen eläessään Agricola olisi varmasti onnellinen siitä, kuinka julkaisukynnys on madaltunut ja kaikki voivat saada sanasensa koko kansan luettavaksi maailmanlaajuisilla yleisönosastoilla, blogeissa. Sen sijaan Agricola olisi ihmeissään nykyteknologiasta. Sulkakynää tai yleensä ottaen mitään kynää pitkien tekstien kirjoittamiseen käyttää vain harva. Tietokoneella kirjaimet ilmestyvät ruudulle helposti ja nopeasti sekä vienosti naputtaen tai kovasti kopsautellen, jos sanottava on erityisen painavaa.

Kieliopin sääntöjä ei monikaan nykynuori viitsi opetella. Näppäimen virhepainalluksesta ilmoittaa punainen kihara viiva sanan alla. Vihreän käherryksen tarkoituksena on huolehtia siitä, että lauseen jäsenet ovat kutakuinkin mukana, jotta sisältö pysyisi ymmärrettävänä. Valitettavasti ohjelmat eivät toistaiseksi ymmärrä sitä oleellisinta, nimittäin sisältöä. Koneen mielestä voit huoleti ilmaista itsesi vaikkapa seuraavasti: ”Keväässä sulaneet olisivat luminen tali tintti ja laulu kiva.”

Suurin ongelma, joka sattuu suomenkielikorvaan blogeja lukiessa, on yhdyssanojen kirjoitustaito. Tässä asiassa tieto kone ei osaa ohjata. Microsoftkin suosittelee kaikkien suomenkielisten sanojen kirjoittamista erikseen. Ohjelmistojättiä parempi asiantuntija on kuitenkin löydettävissä, verkostakin.

Olen nähnyt Internetin erikseen kirjoitettuna. Siis Inter net. Kyseessä ei edes ollut satunnainen ongelma, vaan tapa. Toinen tuota lainasanaa koskeva ongelma onkin lähes yhtä vanha kuin itse sanakin: kirjoitetaanko se isolla vai pienellä. Kotimaisten kielten tutkimuskeskus on aikaisemmin suosittanut, että Internet isolla alkukirjaimella kirjoitettakoon. Suomen kielen lautakunta joutui kuitenkin kokouksessaan 12.3.2007 toteamaan Suomen kansan tahdon liian voimakkaaksi. Nyt sen sitten saa virallisesti kirjoittaa myös pienellä, sen internetin. Lautakunta myös toteaa, että isollakin saa edelleen aloittaa. Nettiin liittyvien yhdyssanojen kanssa pitää tulevaisuudessakin olla tarkkana. Isolla alkukirjaimella Internet-sivusto ansaitsee yhdysmerkin, kuten muutkin erisnimet. Jos taas tykkää pienestä internetistä, on se kirjoitettava yhteen sivuston kanssa. Siis internetsivusto.

Wordin hankkiminen ei tee kenestäkään kirjailijaa. Ei edes hyvää kirjoittajaa, sillä sisältö on tärkein. Vaikka sanottava ratkaisee, asetan tulevan viikon teemaksi kielenhuollon. Pyrkikäämme bloggaamaan kauniilla ja värikkäällä kielellämme niin, ettei Agricolan tarvitse hävetä. Keksihän hän käyttöömme esimerkinkin.

Sementtitautiako?

Mielessäni oli erinomainen aihe blogikeskusteluun. Kirjoitin ja ajattelin koko tekstin lähes valmiiksi päässäni. Avasin juuri tietokoneen ulostaakseni aatokseni koko maailman suomenkieliselle vähemmistölle. Ja kas, samalla hetkellä pääni on tyhjentynyt kaikista ajatuksista. En edes muista, mistä aiheesta suunnittelin kirjoittavani.

Perhepiirissä tätä ilmiötä on joskus kutsuttu sementtitaudiksi siksi, että on olemassa hieno, mutta lapsen vaikeasti lausuttava lääketieteellinen termi ikäihmisen kyvylle unohtaa kaikki epäoleellinen, kuten esimerkiksi ihmisten nimet. Ehkäpä minulla on juuri tänään hyvä syy tuntea itseni äärimmäisen vanhaksi, mutta samalla niin uskomattoman tyhmäksi.

Se kuitenkin tiedän, että aiheet, josta en aikonut kirjoittaa ovat
- Hullut ihmiset, jotka menivät niille päiville kalliiseen keltaiseen kauppaan.
- Ilveksen ja Tapparan mainio menestys jääkiekkoliigassa.
- Kevään eteneminen, lämpimät säät, sitruunaperhoset, leskenlehdet ja joutsenet.
- Oikeus ruikuttaa tai olla ruikuttamatta asioiden tolasta huolimatta siitä, onko äänestänyt tai ei.
- Näkemys tv:n suositun laulu- tai tanssiohjelman järkevyydestä, juontajista, tuomareista tai todellisesta voittajasta.
- Stressistä tai steressittömyydestä ja sen hoitamisen keinoista.
- Mukavasta ja ongelmattomasta matkustamisesta aina ajoissa -liikelaitoksen ikiomilla teillä.
- Sekä vielä niistä muutamasta asiasta, jotka onnistuin jo unohtamaan.

Onnellinen on kaikesta ympärillä tapahtuvasta tietämätön ja piittaamaton.

Hakametsä-ilmiö

Näin tässä sitten kävi. Hakametsä-ilmiö sulatti jäät ja hikipallon MM-kisat saattavat jäädä haaveeksi. Hakametsä-ilmiö on sukua kasvihuonesellaiselle. Käytännössä se tarkoittaa olosuhdetta, jossa veden pysyminen jäänä on täysin mahdotonta. (Lue vanhoja tekstejäni, jos kaipaat lisätietoja.)

Talitintit pelehtivät puissa ja aamuisin on suorastaan miellyttävä herätä, kun aurinko kurkkii ikkunoista sisään (vaikka en ole nukkunut luvattoman pitkään). Voisinpa julistaa kevään tulleeksi, mutta se olisi turhaa optimismia. Se tietäisi uutta talvea.