perjantaina, helmikuuta 01, 2008

Kirjoja ammeessa

Lukuhimo on ehtymätän luonnonvara, totesi Hannu Salmi (Wikipediassa tunnettu) kulttuurihistorian professori Turun Sanomissa. Häntä, ilman kontekstia, siteerasi Aamulehti, jota tällä kertaa lainaan. Olisi mukava tietää, tarkoittiko Salmi kommentillaan itseään (ni-päätte puutuu) vai viittasiko proffa yleismaailmalliseen tai kenties suomalaiseen ilmiöön.

Paremman tiedon puuttuessa joudun tarkastelemaan vain omaa lukuhimoani. En usko sen olevan täysin ehtymätön luonnonvara, vaan enemmänkin kuin vesi ammeessa. Jos sinne laittaa muuta tavaraa, niin vesi tulee yli. Edellinen taas ei ole oman empiirisen tutkimukseni tuloksia, vaan varsin tunnettu tosiseikka. Muistaakseni Arkhimedeen keksintö, joka on saavuttanut jopa fysiikan lain aseman. Kyseinen kaveri jäi koulussa mieleen vaikeasti kirjoitettavan ja lausuttavan nimensä ansiosta. Hänetkin tunnetaan Wikipediassa, joten sieltä saa lisätietoja ammeista.

Vuosi sitten tammikuussa kirjoittelin edellisen vuoden (2006 ) lukemisista. Tuolloin uhosin, että vuonna 2007 aion nauttia vähintään viisikymmentä kaunokirjallista teosta. Loppujen lopuksi vuoden saldo osoittautui positiiviseksi ja listalle kertyi 57 nidettä. Perinteiseen tapaan eli siis jo toisen kerran suosittelen niistä muutamaa muillekin luettavaksi. Kirjallisuusvuoteeni mahtuu jälkeen kerran ihan liikaa roskaa. Toisaalta olen myös onnistunut haalimaan käsiini vanhojen suosikkikirjailijoideni teoksia, sillä listaltani löytyy Nicholas Evansia (2), Dick Francista (2), John Grishamia (1), Tess Gerritseniä (2), Reijo Mäkeä (4) ja Leena Lehtolaista (3) (kaikki Wikipediassa tunnettuja). Vuoden uudeksi innostukseksi nousi kolmella luetulla kirjalla Lee Child (tarvittaessa katso Wikipedia), mikä oli pelkästään Leenan ansiota.

Kisun syytä oli se, että luin Johanna Sinisalon Finlandia-palkitun Ennen päivänlaskua ei voi. Sen nostan vuoden ykköseksi omalla listallani. Toiseksi pääsee Dan Brownin Enkelit ja demonit heinäkuulta - kesällä kirjat maistuvat aina paremmilta. Kolmannelle sijalle yltäisi monikin edellä mainittujen suosikkikirjailijoideni teoksista, mutta niitä en suostu laittamaan järjestykseen. Vuoden pohjanoteeraukseksi nimeän Virpi Hämeen-Anttilan Suden vuoden. Kaikista ei tarvitse kaikkien tykätä. Onneksi en pulittanut kyseisestä pokkarista senttiäkään, vaan sain sen palkinnoksi eräässä tietovisassa (jossa jäin kakkoseksi).

Palataan siihen ammeeseen, josta alussa raapustelin. Vuoden aikana havaitsin, että innostus kutomusten luomiseen (siis sukkapuikot ja lankaa), toimii selvästi lukuhimoa vähentävänä tekijänä. Kudottujen sukkien määrä on siis kääntäen verrannollinen luettujen kirjojen määrään. Jossain kohti saattaa olla sellainen hetki, että käsityöinnostus saa luettujen kirjojen käyrän kääntymään kohti nollaa. Vielä ei kuitenkaan taida olla kääntöpisteen aika, sillä vuosi, joka alkoi Tess Gerritsenillä, on nyt menossa kirjassa numero 13. Kaikeksi onneksi onnistuin välttämään kirjojen alennusmyynnin, mutta sen sijaan virheellisesti poikkesin taannoin kirjaston poistomyynnissä... Niistä löydöistä voit lukea ensi vuoden tammikuussa.

2 kommenttia:

Leena Katto kirjoitti...

Kukkuu! Onko täällä elämää, vai jämähdiks ammeeseen?

LeenaK kirjoitti...

Vieläkin ammeessa...? Vai sukkapuikkoihin solmiutuneena? ;)