Autoton päivä

Eilen vietetty autoton päivä sai runsaasti huomiota medioissa. Päivän kunniaksi järjestettiin kilpailuja ja vallattiin katuja. On se niin hienoa, että ihminen voi tuntea olevansa jollakin tavalla erinomainen, kun jättää autonsa kotiin yhtenä päivänä vuodessa. Sen jälkeen vo surutta hurauttaa yksin autollansa muut noin 200 työpäivää edestakaisin.

Saman tien voidaan perustaa muitakin hyvän mielen päiviä. Tässä pari vastaavaa ideaa: Pysähdy suojatien eteen -päivä, Älä aja ylinopeutta -päivä ja Väistä oikealta tulevaa -päivä. Ilmaston ja ihmisten hyvinvoinnin kannalta huomattavasti parempi vaihtoehto olisikin Myy autosi -päivä. Tämän haastekampanjan voittanut työpaikka voisi jo jossain määrin väittää vaikuttavansa asioihin.

Mielenosoituksellisesti ja käytännön syihin vedoten ajelin eilen autolla ympäriinsä. Ja liikenteessä oli kyllä muitakin ihmisiä. Sen sijaan käytin bussia koko alkuviikon. Olen silti huono ihminen.

Elämä on TV:tä ihmeellisempää

Otsikko ei ole oma keksintö, sillä (lähes) kaikki asiat on jo keksitty aikaisemmin. Lainasin otsikon toteamuksen mediasta, tällä kertaa bisnes.fi –lehdestä. Elämä on tosiaan ihmeellistä. Sen mielenkiintoisimpiin hetkiin kuuluu se, kun aamuruuhkassa Kekkosentiellä näkee yhden poliisin, sitten näkee toisen ja kolmannenkin. Mielettömän jännäksi elämä muuttuu, kun yhtäkkiä kaikki liikennevalot heitetään vilkkumaan keltaista. Turvallisuuden tunne valtaa mielen. Onneksi meistä autoilijoista pidetään huolta poliisivoimin. Ihmiset myös kunnioittavat auktoriteettia niin paljon, että hidastavat ihan kaiken varalta auton nopeutta reilusti alle sallitun. Lisäksi on samalla syytä vaihtaa hetimiten oikeanpuoleiselle kaistalle, ettei vahingossa aja kaistojen välisellä korokkeella seisovan sedän varpaille.

Toisena päivänä elämä on niin ihmeellistä, että aamulla myöhästyy töistä, koska bussi ei tullut ajallaan ja bussin ikkunasta näkee risteyskolarin. Joku viisas on tutkinut, että ihminen kaipaa suurempaa elämänmuutosta viimeistään viiden vuoden välein. Toisille muutokset tulevat itsestään, toisten on ne tehtävä itse. Nyt on tullut se tilanne, että mitään muutosta ei tapahdu, vaikka kuinka toivoisi. Jotkut kutsuvat tämän tyyppistä ilmiötä 30- tai 40-kriisiksi tai 50-villitykseksi. Tähän asti muuutokset ovat tulleet minulle tilaamatta ja melkein mitään tekemättä. Muutokseksi lasketaan esimerkiksi asunnon, auton, alan tai ammatin vaihtaminen. Toiset aloittavat uuden (aikaa vievän) harrastuksen tai opinnot. Jotkut keräävät kamansa kassiin ja muuttavat ulkomaille. Ihailen kaikkien näiden ihmisten rohkeutta. Mitähän sitä keksisi? Auttaisiko kriisiin viikko tai pari maailmalla?

Otsikon teemaan palatakseni, millä tavalla elämä on muka TV:tä ihmeellisempää. Näin väittää BigBrother-ohjelman mainos alussa mainitussa aikakauslehdessä. Mainostaja ei taida olla katsonut CSI:tä tai edes Teho-osastoa. Mainos puhuu osaltaan kuitenkin totta, sillä eihän kukaan viitsi katsoa BB:tä. Kenen tahansa elämä on ihmeellisempää kuin elämä BB-talossa. On se muuten hyvä juttu, että Hena saatiin pihalle. Kukahan lähtee seuraavaksi? Ovatkohan alpakat peräisin Särkänniemestä?

Hengenpelastaja

Mikä on sellaista, jota jokaisella ihmisellä on sukupuoleen tai sosiaaliseen asemaan katsomatta? Kolmen pisteen vihje: se on elintärkeää jokaiselle. Kahden pisteen vihje: sitä on noin 4,5 litraa. Yhden pisteen vihje: se on punaista.

Tänään liityin hengenpelastajien suureen joukkoon ja luovutin verta elämäni ensimmäisen kerran. Annan jollekin jotakin elintärkeää ja silti se ei ole minulta varsinaisesti pois. Tai siis on, tänään minussa on 450ml vähemmän verta. Tuo tila ei kuitenkaan ole pysyvä, vaan saan kaiken takaisin ihan itsestään ja ilmaiseksi.

Suosittelen kaikille. Kokemus oli myönteinen ja jälkeenpäin fiilis on upea. Hengenpelastajaksi ryhtyminen ei ollut tätä suuremman tuskan takana, kunhan pääsin yli kriittisen kynnyksen. Siihen taas meni aikaa noin kymmenen vuotta. Älä enää odota vaan etsi sinäkin lähin luovutuspaikkasi: www.veripalvelu.fi.

Dracaena spiraal

"Sopii kaikkiin asuintiloihin. Pidettävä aina vedessä. Vaihda vesi säännöllisesti. Ei tarvitse lannoittaa. Helppohoitoinen, Irrota muovikotelo ja laita kukka maljakkoon, jossa on 5cm raikasta vettä. Vaihda vesi joka toinen viikko. Koriste. Ei nautittavaksi. Made in the Netherlands."

Kyseessä on siis unelmien kukkanen, joka ei ole muovia. Ulkomuodoltaan se muistuttaa lähinnä kukkakeppiä. Käyttöohje on sellainen, että mieskin voi sen ymmärtää. Tämän "kasvin" oletan myös olevan selleainen, ettei yksikään kukkienhoitaja ole sitä kykenevä hukuttamaan. Sopii perheeseemme kuin nakutettu.

Väittävät kasvin vaikuttavan myös tuuriin, onhan sen toinen nimi "Lucky Bamboo" eli Onnenbambu. Tätä vaikutusta en ole vielä havainnut, mutta hengissä se on selvinnyt jo jonkin aikaa eli sillä itsellään on selvästi tuuria. Hollantilaiset ovat mukavaa väkeä (olen tavannut monia) ja vaikkeivät todellisuudessa kopsuttelekaan puukengillä pitkin ja poikin, he ovat mainioita tekemään tikusta rahaa. Ehkä he ovat nyt kyllästyneet tulppaanipeltoihinsa ja vaihtaneet ne paremmin alavassa eli vetisessä maassa viihtyvään viljeltävään. Silti mieläni vaivaa kysymys siitä, miksi elävä kasvi on "made in". Aitoustodistuksesta tuo lausuma ei ainakaan käy.

Tikku tarttui mukaani elämäni ensimmäiseltä ostosreissulta eräästä maan suurimmasta huonekalukaupasta, jonka nimi kaikessa ruotsalaisuudessaan on joidenkin mielestä kirosana ja toisten mielestä synonyymi edullisille ja ihan hyville huonekaluille. Ottamatta näihin näkökulmiin kantaa, on syytä muistuttaa, että selviäminen hehtaarihallin kiertelystä alle kahden euron menetyksellä oli mielestäni upea suoritus. Reissua voidaan tietenkin myös pitää harjoitteluna tulevaisuutta silmälläpitäen. Aikovat nimittäin rakentaa ihan lähikulmille vastaavan liikkeen. Nyt olisikin kiireesti päästävä vanhoista ylimääräisistä huonekaluista eroon, jotta uudet mahtuvat sisälle...

Se on syksy nyt

Monet tarinat alkavat siitä eräästä kauniista aamusta. Menneellä viikolla juuri sellainen sattui kohdalle. Joku oli unohtanut jääkaapin oven yöllä auki ja aamulla olikin sitten hieman viileää. Auringon säteet siivilöityivät upeasti metsästä usvaiseen maisemaan. Jos olisin runoilija, olisin luultavasti avannut viinipullon ja antanut luovuudelle vallan. Koska en ole erityisen lahjakas sillä saralla, jatkoin siitä mihin olin jäänyt eli matkaani töihin.

Tänään on sitten syksy virallisesti korkattu. Syyskuun ensimmäinen päivä ja lupa vaihtaa sandaalit sukkiin ja kävelykenkiin. Sikäli harvinainen kesä, etteivät varpaat ole juuri kastuneet, eikä sukkia ole ollut ikävä. Sukatta 1. kesäkuuta - 31. elokuuta -kilpailussa sallitaan poikkeuksia ainoastaan urheilusuoritusten yhteydessä.

Tämän onnistuneen suorituksen jälkeen haastan kaikki tutut ja tuntemattomat kisaan mukaan. Seuraava kierros alkaa 1.6.2007. Tiedoksesi, että tuo päivä on perjantai, jos sillä on sinulle jotakin merkitystä. Muutaman viikon päästä onkin sitten töihin lähtiessä ja sieltä palatessa pimeää. Lohduttava ajatus. (Kirjoitin lohduttava, koska en halunnut masentaa itseäni tai sinua.)