Tule jo joulustressi

Olen edelleen olemassa, vaikka taannoisen katkeran jääkiekkotappion en olekaan avautunut täällä. Joulukalenterista on avaamatta seitsemän luukkua, tänään oli vuorossa taas kerran poro. Siivottu on, jo jokunen aika sitten. Kynttilät ja koristeet ovat kohdillaan, enkä tunne minkäänlaista tarvetta tehdä mitään enempää. Jolulahjojen paketointi olisi mukavaa puuhaa, mutta kukaan ei ole toivonut mitään, joten ei ole mitään paketoitavaa.

Oikein rentoa ja mukavaa meininkiä siis. Olen odotellut sitä paljon puhuttua joulustressiä, mutta sitä ei kuulu. Saattaa tietenkin olla, etten erota sitä työstressistä. Viime aikoina olen kuitenkin erottanut työajan vapaa-ajasta, lukenut kaunokirjallisuutta, kötöstänyt joulukortteja (postitettu ajallaan!) ja kokeillut erinäisiä leipomuksia, joita pahaa-aavistamattomat vierailijat ja muut tutut ovat joutuneet testaamaan.

Projektinhallinnan käsikirjassa kohtasin itselleni uuden lempilauseen, jonka voin liittää kaikkeen tekemiseeni. "Tärkeämpää kuin tehdä asoita oikein, on tehdä oikeita asioita." - Peter Drucker. Eli yrittänyttä ei laiteta ja silleen. Itse itselleni tietenkin määrittelen, mitkä ovat oikeita asioita. Hallitsen oman elämäni projektia. Voidaanko elämää todella nimittää projektiksi? Luultavasti voidaan, sillä on sekä alku että loppu. Ja se vasta sisältääkin monta osaprojektia. Olen siis oman elämäni projektipäällikkö. Tätä huikaisevia mahdollisuuksia avaavaa pohdintaa on syytä jatkaa joskus paremmalla ajalla (ts. nyt en viitsi).

Tässä vaiheessa tuli riittävässä määrin osoitettua, että olen edeleen olemassa. Eräs viisas mies on kirjassaan kirjoittanut, että verkossa on sellainen meininki, että ellet kirjoita, lue ja kommentoi (tai jotain siihen suuntaan), niin et ole olemassa. Siksi siis kirjoitin ja jätin muut osat sinun huoleksesi.

Oppimistehtävä

Jokaisessa meissä asuu pieni opettaja. Minussa asuva sellainen, vaikka viikonloppu onkin, ryhtyi tänään töihin. Tuloksena oli oppimistehtävä fysiikasta kiinnostuneille.

Tarvikkeet:
- kokeilunhaluinen mieli
- tarjotin (sellainen, jossa on hieman reunoja) esim. koulun ruokalasta
- vettä
- pakastin
- Pantteri-karkki
- muistikirja ja kynä havaintojen kirjaamista varten.

Tehtävän kulku:
Kaada tarjottimelle mahdollisimman paljon vettä. Siirrä tarjotin pakastimeen tasaiselle alustalle. Varo läikyttämästä. Pidä tarjotinta pakastimessa noin kaksi tuntia. Tuon ajan voit käyttää vapaasti haluamallasi tavalla.

Ota tarjotin pakastimesta huoneenlämpöön (noin 21 astetta). Laske Pantteri irti tarjottimelle. Liikuta sitä nopeilla näpäytyksillä tarjottimen päästä toiseen. Jos sinulla on kaveri, tehkää sitä vuorotellen. Jatkakaa tätä 20 minuuttia. Sitten on aika siirtää tarjotin takaisin pakastimeen. Tällä kertaa tarjotinta pidetään pakastimessa tarkalleen 18 minuuttia. Tämän jälkeen näppis jatkuu 20 minuuttia ennen uutta jäähdytystä (18 minuuttia) ja viimeistä 20 minuuttia kestävää koetta.

Tehtävän aikana tulee tarkkailla pantterin kulkua alustalla. Kuinka aika vaikuttaa sen liikkeeseen? Väsyvätkö sormet? Muuttuuko alusta? Pohtikaa porukalla, mitkä tekijät vaikuttavat siihen, kuinka vaivattomasti musta lätkä on siirrettävissä tarjottimen päästä toiseen. Miettikää ratkaisuja olosuhteissa tapahtuneisiin muutoksiin. Mitä vaikutuksia olisi sillä, että koe siirrettäisiin ulkotiloihin? Entä mitkä ovat veden olomuodot? Millaisia ominaisuuksia vedellä on näissä olomuodoissa?

Mitä tästä kokeesta on opittavissa? Kannattaa pysyä kaukana Hakametsän jäähallista (+20 astetta), jos haluaa katsella jääkiekkoa.

Varokaa heikkoja jäitä!

Säätiedotuksia merenkulkijoille (Aknestik). Varokaa heikkoja jäitä (Yle). Alavilla mailla hallan vaara (säätiedotus). Jääurheilu on mielenkiintoista, mutta siihen näyttää liittyvän yksi vaativa muuttuja. Nimittäin se jää. Kaikki sivistyneet ihmiset tietävät mikä ja missä on Hakametsä. Siellä harrastetaan erinäisiä lajeja sillä valkoisella alustalla, mikä perinteisen käsityksen mukaan on kovaa ja liukasta. Muitakin variaatioita on nähty. Hakametsässä se valkoinen on tavanomaista pehmeämpää ja vähemmän liukasta, mutta kitka sen sijaan on oikein hyvä.

Yleisönosastokeskusteluista päätellen tamperelaisia huolestuttaa tällä haavaa erittäin paljon se, tuodaanko ulkoareenoille talveksi niitä joukkuekarkeloissa tarvittavia maaleja (ei siis seinä- vaan jääkiekkomaaleja). Kaupungin viisaat miehet päättivät, että peli on vaarallista, joten maalit jätetään talveksi varastoon. Kerran, kauan sitten, tapahtui nimittäin niin, että joku onneton ohikulkija sai kentän ohittaessaan kiekon varomattomaan päähänsä. (Samoin on käynyt Hakametsässäkin, mutta sieltä ei ole maaleja vielä poistettu).

Lopulta kaupungissa kokoontuva ylempi ryhmittymä päätti, että pelit saavat jatkua. Eihän täällä ole muuten tulevaisuudessa ainuttakaan Raimo Helmistä. Kuinkas sitten mailat laitetaan? Kahta kiakkojoukkuetta ei ainakaan tarvita.... Eksyin jo asiasta seitsemänteen, mutta laitetaanpa asiat taas tärkeysjärjestykseen. Ennekuin niitä maaleja kannattaa millekään kentälle tuoda, niin tarvitaan sitä kovaa ja valkoista. Juuri nyt tilanne näyttää sen suhteen aika heikolta. Tosin optimistit ovat laidat laittaneet kuntoon. Voisihan tuolla taklaamista harjoitella.

Eikä se jääkiekkokaan ole maailmaan merkittävin asia. Hikipallokauden avaus antaa odottaa itseään, se harmittaa.

Tunnustuksia

Minulla on morkkis. Siksi on ihan pakko tunnustaa. Olen erittäin vaikea ylipuhuttava yleensä ottaen mihin tahansa toimintaan. Tällä kertaa se meni suurin piirtein näin. Tekstiviesti saapui sunnuntaina puolen päivän aikaan: Olisko ideaa? Vastaukseni: Ootko tosissasi? No, tottakai.

Samalla selvisi vastaus perjantaiseen pohdintaan. Kyllä, oli siellä ruuhkaa. Siis siellä Lempäälässä. Tuli käytyä puolivahingossa ylimainostetussa kauppakeskuksessa siellä Helsingin moottoritien varressa. Morkkis johtuu siitä, että muutama päivä aikaisemmin vannoin pysyväni kaukana tuosta hullunmystä vähintään tammikuulle asti. Kuinka sitten kävikään. Avajaisista ehti mennä vain muutama päivä, niin johan löysin itseni tuosta teräslaatikosta. Näin hyvin päätökseni pitävät.

Oliko se sitten näkemisen arvoista? Joo, mutta ei tarvitse ihan heti mennä uudelleen (paitsi jos joku sattuu houkuttelemaan mukaansa). Shoppailumukavuutta lisäävän katon lisäksi siellä ei ole mitään niin ihmeellistä, että kannattaisi mennä Tampereen keskustaa edemmäs kalaan. Vinkiksi liikkuvalle poliisille: ehtiäkseen kyseisen matkan 12 minuutissa, on ajettava aika reilua ylinopeutta. Jotkut saattavat edelleen luulla, että mainoksiin on luottaminen.

Rakas Joulupukki...

En ole tänä(kään) vuonna ollut kovin kiltti, joten minulle ei taida olla paketteja tulossa. Toivottavasti tontut ovat kuitenkin Sinulle kertoneet, että eilen siivosin koko päivän. Siksi rohkenen esittää yhden joululahjatoivomuksen: lähettäisitkö meille kaikille tamperelaisille lunta. Mieluummin ennakkoon ja kerralla ison kasan, sitä kun Teillä siellä Korvatunturilla kuuluu olevan. On Sinunkin sitten mukavampi ajella jouluaattona sillä reelläsi, eikä Petterikään väsy, kun reki luistaa kunnolla.

Itse ajattelin hankkia itselleni joululahjaksi uuden tietokoneen. Muuten pyytäisin sitä Sinulta lahjaksi, mutta valitettavasti en luota tonttujesi ammattitaitoon sen kokoamisessa. On myös muistettava, että odottamalla vielä hetken, saa hieman paremman samalla rahalla...

Vasemman puoleiselle naapurilleni toivoisin joululahjaksi mahdollisimman monenlaisia vieroitustuotteita, jotta hän lopettaisi savustamiseni. Toiselle puolelle voisit käydä tuomassa tv-konsolin ja kasan ajanvietteeksi sopivia pelejä. Merkillä ja mallilla ei ole niin suurta merkitystä, kunhan sopivat varttuneemmalle väelle. Siellä on mielekäs tekeminen vähissä.

Ystäville ja tutuille voisit viedä minulta paljon terveisiä. Mielessä ovat, vaikka soittelut ja kirjoittelut ovat jääneet vähiin.

Hyvää joulun odotusta ja ensimmäistä adventtia!
Sanna

Viimeistä viedään

Vuoden 2006 viimeinen kuukausi on avattu. Viime jaksossa tapahtui seuraavaa: talvi tuli ja meni. Olen tykännyt toistella, että Suomen kesä on lyhyt ja vähäluminen. Mutta talvi se vasta lyhyt oli. Joulukuu alkoi lämpimissä merkeissä, aamusella mittari näytti jo +4 astetta celsiusta.

Kaikki puhuvat tänään vain yhdestä ainoasta asiasta. He miettivät, onkohan Helsingin moottoritiellä ruuhkaa. Tänään saattaa olla Tampereen keskustan kaupoissa rauhallista ja leppoisaa, koska kaikki ovat matkustaneet Lempäälään. Jos tekisin jouluostoksia, tekisin niitä ehkäpä juuri tänään. Sen sijaan menen mieluummin ajelulle. Kotiin ajattelin ehtiä kello 21 mennessä.

Kiire johtuu siitä, että tänään kello 21 tiedämme vastauksen koko ihmiskuntaa viimeiset 96 päivää vaivanneeseen kysymykseen. Kysymys ei kuitenkaan ole elämän tarkoituksesta, sillä tuohon kysymykseen on mietitty vastausta huomattavasti kauemmin. Vastaus ei myöskään ole 42.