Tunnustuksia

Minulla on morkkis. Siksi on ihan pakko tunnustaa. Olen erittäin vaikea ylipuhuttava yleensä ottaen mihin tahansa toimintaan. Tällä kertaa se meni suurin piirtein näin. Tekstiviesti saapui sunnuntaina puolen päivän aikaan: Olisko ideaa? Vastaukseni: Ootko tosissasi? No, tottakai.

Samalla selvisi vastaus perjantaiseen pohdintaan. Kyllä, oli siellä ruuhkaa. Siis siellä Lempäälässä. Tuli käytyä puolivahingossa ylimainostetussa kauppakeskuksessa siellä Helsingin moottoritien varressa. Morkkis johtuu siitä, että muutama päivä aikaisemmin vannoin pysyväni kaukana tuosta hullunmystä vähintään tammikuulle asti. Kuinka sitten kävikään. Avajaisista ehti mennä vain muutama päivä, niin johan löysin itseni tuosta teräslaatikosta. Näin hyvin päätökseni pitävät.

Oliko se sitten näkemisen arvoista? Joo, mutta ei tarvitse ihan heti mennä uudelleen (paitsi jos joku sattuu houkuttelemaan mukaansa). Shoppailumukavuutta lisäävän katon lisäksi siellä ei ole mitään niin ihmeellistä, että kannattaisi mennä Tampereen keskustaa edemmäs kalaan. Vinkiksi liikkuvalle poliisille: ehtiäkseen kyseisen matkan 12 minuutissa, on ajettava aika reilua ylinopeutta. Jotkut saattavat edelleen luulla, että mainoksiin on luottaminen.