perjantaina, helmikuuta 01, 2008

Kirjoja ammeessa

Lukuhimo on ehtymätän luonnonvara, totesi Hannu Salmi (Wikipediassa tunnettu) kulttuurihistorian professori Turun Sanomissa. Häntä, ilman kontekstia, siteerasi Aamulehti, jota tällä kertaa lainaan. Olisi mukava tietää, tarkoittiko Salmi kommentillaan itseään (ni-päätte puutuu) vai viittasiko proffa yleismaailmalliseen tai kenties suomalaiseen ilmiöön.

Paremman tiedon puuttuessa joudun tarkastelemaan vain omaa lukuhimoani. En usko sen olevan täysin ehtymätön luonnonvara, vaan enemmänkin kuin vesi ammeessa. Jos sinne laittaa muuta tavaraa, niin vesi tulee yli. Edellinen taas ei ole oman empiirisen tutkimukseni tuloksia, vaan varsin tunnettu tosiseikka. Muistaakseni Arkhimedeen keksintö, joka on saavuttanut jopa fysiikan lain aseman. Kyseinen kaveri jäi koulussa mieleen vaikeasti kirjoitettavan ja lausuttavan nimensä ansiosta. Hänetkin tunnetaan Wikipediassa, joten sieltä saa lisätietoja ammeista.

Vuosi sitten tammikuussa kirjoittelin edellisen vuoden (2006 ) lukemisista. Tuolloin uhosin, että vuonna 2007 aion nauttia vähintään viisikymmentä kaunokirjallista teosta. Loppujen lopuksi vuoden saldo osoittautui positiiviseksi ja listalle kertyi 57 nidettä. Perinteiseen tapaan eli siis jo toisen kerran suosittelen niistä muutamaa muillekin luettavaksi. Kirjallisuusvuoteeni mahtuu jälkeen kerran ihan liikaa roskaa. Toisaalta olen myös onnistunut haalimaan käsiini vanhojen suosikkikirjailijoideni teoksia, sillä listaltani löytyy Nicholas Evansia (2), Dick Francista (2), John Grishamia (1), Tess Gerritseniä (2), Reijo Mäkeä (4) ja Leena Lehtolaista (3) (kaikki Wikipediassa tunnettuja). Vuoden uudeksi innostukseksi nousi kolmella luetulla kirjalla Lee Child (tarvittaessa katso Wikipedia), mikä oli pelkästään Leenan ansiota.

Kisun syytä oli se, että luin Johanna Sinisalon Finlandia-palkitun Ennen päivänlaskua ei voi. Sen nostan vuoden ykköseksi omalla listallani. Toiseksi pääsee Dan Brownin Enkelit ja demonit heinäkuulta - kesällä kirjat maistuvat aina paremmilta. Kolmannelle sijalle yltäisi monikin edellä mainittujen suosikkikirjailijoideni teoksista, mutta niitä en suostu laittamaan järjestykseen. Vuoden pohjanoteeraukseksi nimeän Virpi Hämeen-Anttilan Suden vuoden. Kaikista ei tarvitse kaikkien tykätä. Onneksi en pulittanut kyseisestä pokkarista senttiäkään, vaan sain sen palkinnoksi eräässä tietovisassa (jossa jäin kakkoseksi).

Palataan siihen ammeeseen, josta alussa raapustelin. Vuoden aikana havaitsin, että innostus kutomusten luomiseen (siis sukkapuikot ja lankaa), toimii selvästi lukuhimoa vähentävänä tekijänä. Kudottujen sukkien määrä on siis kääntäen verrannollinen luettujen kirjojen määrään. Jossain kohti saattaa olla sellainen hetki, että käsityöinnostus saa luettujen kirjojen käyrän kääntymään kohti nollaa. Vielä ei kuitenkaan taida olla kääntöpisteen aika, sillä vuosi, joka alkoi Tess Gerritsenillä, on nyt menossa kirjassa numero 13. Kaikeksi onneksi onnistuin välttämään kirjojen alennusmyynnin, mutta sen sijaan virheellisesti poikkesin taannoin kirjaston poistomyynnissä... Niistä löydöistä voit lukea ensi vuoden tammikuussa.

keskiviikkona, tammikuuta 02, 2008

Talvi (ja uusi vuosi) on saapunut pohjolaan...

Vihdoin ja viimein saatiin näilläkin korkeuksilla maa valkoiseksi, ainakin väliaikaisesti. Pientä pakkastakin on riittänyt, joten onkin syytä kysyä, onko Sadetin jäätynyt.

Suora vastaus suoraan kysymykseen on, ettei toki. On vain tehty sellainen päätös, ettei tänä syksynä ole tarpeen kirjoittaa kahdesta asiasta. Toinen on niin sanottu joulukiire tai stressi ja toinen on... Nyt ei millään muistu mieleen, mikä se toinen asia oli.

Yksi palstanpitäjän vakioaihekin on syksyltä jäänyt kokonaan käsittelemättä, nimittäin BB. Tosin sen loppumisesta on jo tovi ja ratkaisukin jäi livenä näkemättä. Ei tosin harmittanut, sillä samaan aikaan tutustuin Loun ja Andyn kotimaan tarjoamiin elämyksiin. Täytyy tunnustaa että BB:tä tuli taas seurattua. Ei kuitenkaan suurella intohimolla ja innostuksella, vaan ainoastaan satunnaisina iltoina jälkilähetyksen parissa. Näin se pieni kyttääjä minussa sai koko tulevan vuoden kiintiön täyteen. Nyt voi taas antaa naapureiden ja muiden ihmisten antaa mennä ja tulla miten tykkäävät.

Ihan koemielessä, ilman mielenkiintoakin, kannattaa tehdä haku edellisen kappaleen keskeisellä sanalla SinunPutkeesi. Uskomatonta, miten joillakin aikaa ja intohimoa tehdä asioita. Itse en kyllä viitsisi. Pimeys vetää väsyneeksi. Olen jopa harkinnut kirkasvalolampun hankkimista. Olisikohan siitä jotakin hyötyä? Onneksi nyt mennään jo muutenkin vauhdilla valoa kohti.

Mainiota Uutta Vuotta 2008! Tulevana vuonna Sadetin roiskii taas uudella innolla ja innostuksella.

keskiviikkona, lokakuuta 10, 2007

Fiilis kuin Venäjällä

Tottakirjoittaen (vrt. tottapuhuen) en ole koskaan käynyt Venäjällä. Pitäisi varmaan, onhan se tuossa aika lähellä. Saksassa tuli juuri poikettua ja ns. asiasta tehden piti käydä itäpuolella ajelemassa ratikalla ja katselemassa menneiden aikojen ideologian raunioittamia taloja.

Tänä aamuna löysin kuitenkin aidomman itäfiiliksen. Kesken rattoisan työmatkan bussin sähköt menivät epäkuntoon eivätkä ovet suostuneet menemään kiinni edes kuskin raivoisista yrityksistä huolimatta. Sitten vain pidettiin tiukasti kiinni syystuulen kieppuessa bussin sisätiloissa. Muutaman pysäkinvälin jälkeen kuski pisti koko bussilastillisen ihmisiä pihalle. Onneksi olimme jo sivistyksen ulottuvilla ja sininen haitarinysse poimi palelevat työmatkalaiset kyytiinsä.

Tämä oli kiinnostavinta, mitä elämässäni juuri nyt tapahtuu, joten siksi täällä on näin hiljaista. Saksan reissun fiiliksiin palaan myöhemmin.

keskiviikkona, syyskuuta 12, 2007

Alakynnen olemus

Suomen kielessä on lukuisia kauniita ja vähemmän kauniita sanoja ja sanontoja. Jotkut sanonnoista on sellaisia, että tulisimme erittäin hyvin toimeen ilman niitä. Pelasin eilen sählyä pitkän tauon jälkeen ja siinä maalissa seisoskellessani mieleeni tuli, että tiimimme on pahasti alakynnessä, koska vastustaja pyöritti porukkaa niin sanotusti mennen tullen. Ajatuskulku jatkui pohdinnalla siitä, että kukahan typerä suomalainen keksi ilmaisun alakynsi? Tämän jälkeen kaivelin taas pallon maalista takaani.

Näin paremmalla ajalla (jälleen hieno aitosuomalainen ilmaisu) tutustuin alakynteen hieman tarkemmin. Perusmuoto alakynsi tuottaa Google-hakuna vaivaiset 18 osumaa. Näistä mielenkiintoisin osuma on Websterin online-sanakirja. Sen mukaan alakynsi on englanniksi lower jaw eli mandible, nämä taas merkitsevät alaleukaa. Alakynnen käännöksellä ja merkityksellä ei siis ole täsmällistä ja minun pieneen järkeeni menevää yhteyttä. Varpaastani ei tarkemassakaan tutkimuksessa löytynyt alempaa ja ylempää kynttä.

Olla alakynnessä merkitsee yleensä heikkoutta johonkin toiseen nähden. Ilmaisua käytetään usein pelien yhteydessä. Oltiin alakynnessä tarkoittaa siis suomeksi, että pelattiin huonosti. Alakynnestä huolimatta peli voi päättyä kumman tahansa osapuolen voitoksi. Makein voitto on juuri sellainen, joka saadaan alakynnestä huolimatta. Alakynnessä-ilmaisu tunnetaankin internetmaailmassa huomattavasti paremmin kuin sanan perusmuoto.

Elokuva Undertow on suomeksi saanut nimen (eli paiskattu nimellä) Alakynnessä. Sanakirjamerkitykseltä kyseinen elokuva on nimeltään pohjavirta tai pohjavirtaus. Osoittako nimen valinta kääntäjältä erityistä luovuutta vai hulluutta? Alaleuka trillerin nimenä ei tunnu erityisen houkuttelevalta. Täytyisi kuitenkin ensin nähdä kyseinen leffa, että voisi aihetta tarkemmin arvostella.

Suomen kieli on alkanut tuntua päivä päivältä kummallisemmalta. Alakynsi-ilmaisun kääntäminen englanniksi tai millekään muulle kielelle lyhyesti vaikuttaa mahdottomalta tehtävältä. Sanaa alakynsi ei ole olemassakaan ja ilmaisu alakynnessä merkitsee olla häviävän puolella tai epäedullisessa asemassa (on the losing side, at a disadvantage).

Jääkin epäilyttämään, josko Websters olisi väärässä. Toivottavasti alakynsi ei ole alaleuassa. Henkilökohtaisesti ajatellen alakynnessä oleminen ei ole mukavaa, joten sieltä tulee joka tapauksessa pyrkiä pois. Alakynnestä voisi yrittää hankkiutua eroon.

keskiviikkona, syyskuuta 05, 2007

Elämäni ensimmäinen chindoku

Iltana muutamana puuhastelin komeron hyllyjen korkeuden parissa. Homma oli sen verran hämärää, että ryhdyin etsimään taskulamppua saadakseni lisävaloa pimeyteen. Tiesin taloudestamme löytyvän moisia valonlähteitä ja aikani etsittyäni löysin kyseisen kapineen työkalujen joukosta.

Tuumin, että naps vaan ja hyllyjen asennus jatkukoon. Toisin kävi. Lamppu pysyi pimeänä. Voivatko paristot olla tyhjät, vaikkei lamppua ole juuri käytetty? Naispuolinen pikkuinsinööri minussa ryhtyi ruuvaamaan kapinetta auki. Tokihan jokainen osaa paristot vaihtaa.

Hämmästykseni oli suuri, kun lampun sisältä paljastui pistotulppaa muistuttavat piikkikaksikko. Toivuttuani tilanteesta käsitin piteleväni hyppysissäni aitoa arkielämän chindogua, sellaista joka on kätevä aina sähkökatkon sattuessa. Kyseinen taskulamppu on siis ladattava verkkovirralla. Kätevää paikoissa, joissa sähköä on saatavilla (esim. syysvaellus). Hyllyjen asennus jäi odottamaan seuraavaa päivää ja luonnonvaloa.

lauantaina, syyskuuta 01, 2007

Mihin katosi..

... elokuu?

Ei ainuttakaan blogitekstiä. Enkä tänäänkään ehdi kirjoittaa.