Mestaruuksia kaikille

On se mukavaa, kun kaikki pääsevät osallisiksi mestaruuskilpailuista. On sitten kyseessä seuran, työpaikan, piirin, ammattiliiton, alueen, Suomen, Euroopan tai vaikkapa maailman mestaruuksista. Kolmeen viimeiseen ei tietenkään ihan jokatytöllä ja -pojalla ole asiaa muuten kuin katsomon puolelle. Onneksi television omistavat saattavat seurata kilpailuja omalta kotisohvalta.

Taisit arvata, että aikomukseni on kommentoida meneillään olevia EM-kilpailuja. Siihen minulla on täydellinen oikeus, sillä olenhan itse niin hyvä. Jos olisin ehtinyt lähteä (oli työesteitä) kisoihin, niin toki sieltä olisin seitsemän mitalia ottanut ja yhden niistä tietenkin seitsenottelusta.

Journalistit ja muut urheilukriitikot mielellään laskevat mitaleita ja haukkuvat epäonnistujia. Menen kuitenkin henkilökohtaisemmalle tasolle. Eilisen kilpailun perusteella kiinnostukseni kohteena on nainen, jossa ruumiillistuu sanonta siitä, että joku on pelkkiä jalkoja. Kyseessä on ruotsin lahja naisten korkeushypylle, nimittäin Kajsa Bergqvist. Viimevuotinen maailmanmestari Helsingistä joutui tyytymään pronssiseen mitaliin. Itse muistan Kaijsan erityisesti siitä päivästä, kun hänen akillesjänteensä napsahti poikki. Et kuitenkaan muista, minä vuonna ja missä kuussa tämä ikävä tapaturma sattui (korkeushyppy on siis varsin vaarallista). Silloin oli varsin aurinkoinen heinäkuun päivä ja vuosiluku oli 2004. Satuin olemaan tuohon aikaan Göteborgissa ja televisiotakin tuli katsottua.

Oj, oj, oj, ruotsalaiset uutisankkurit itkivät monta päivää ja iltaa. Suomessa ei kuitenkaan juuri nyt tarvitse itkeä. Eilisen illan ilonaiheena oli Jukka Keskisalon EM-kulta 3000m esteiltä. Suurimman osan mielestä mitalikin oli toivotaan, toivotaan -juttu. Ainoastaan kotisohvan uheilutietäjän usko kultaan oli horjumaton. Tänään sitten O-P Karjalainen lisäsi mitalisaldoa toisella hopealla, se ensimmäinen oli se odotettu Pitkämäen mitali.

Apropoo, sanovat jotkut. Onkohan tuo mitään oikeaa kieltä? Portugalissa näyttää olevan samankaltainen sana, joka tarkoittaa asiaankuuluvaa eli relevanttia. Pitkämäestä tulivat nimittäin mieleeni Helsingin yleisurheilun MM-kilpailut 2005. Nuo kisat pysyvät kansamme muistissa ihan muista syistä kuin Tommi Evilän pituushypyn yllätyspronssista. Silloin nimittäin satoi, toisin kuin tänä kesänä. Silloin kun itse olin paikalla, ei tietenkään satanut. Esteitä silloinkin ylitettiin (7.8.2005), Keskisalo jäi seitsemänneksi alkuerässä ajalla 8.25,14. EM-kisan kulta-aika oli muuten 8.24,89. Tarkkaasilmäinen saattaa myös havaita ettei kuvassa näy kyseessa olevaa henkilöä, vaikka kuinka yrittäisi tihrustaa. Juoksemassa ovat nimittäin naiset.

Kisoja on jäljellä enää muutama laji. Huomenna päästään kuninkuusmatkalle, kun Janne Holmén lähtee maratonille mitalihaaveissa. Holménin yllätyskultamitalista onkin jo vierähtänyt muutama vuosi. Perheen tietotoimiston mukaan tämä vahinko, joka ei tule toistumaan, tapahtui Munchenissä 2002. Toivotaan kuitenkin, että vahinkoja sattuu lisää. Toivottavasti Allilla (kuvassa) on jälleen kiinnostava parituntinen television ääressä. Yhtään maratoonaria se ei tiettävästi ole koskaan saanut kiinni, vaikka yritystä kyllä löytyy.