Kummallisia ajatuskulkuja

Perjantai kolmastoista päivä tuli ja meni. Se ei osoittautunut mitenkään erityiseksi ja päättyi erittäin mukavasti. Lähes koko eilisen päivän mieltäni vaivasi (tähän asiaan heräsin myös tänä aamuna) kysymys nitojan niiteistä. Tai ei edes niistä, vaan niihin liittyvistä luonnonvaroista.

Lukemastani artikkelista (katso 11.10.) puuttuu nimittäin kokonaan tieto siitä, onko kyseessä uusiutuvat vai uusiutumattomat luonnonvarat. Varsinaisen niittipaketin valmistamiseen tarvitaan tietenkin puuta (uusiutuva) ja koko hela valmistusprosessiin sähköä (uusiutuva). Sitten olemme tärkeän kysymyksen edessä: miten sähkö on saatu punnittua? Kummankaan näistä käyttäminen ei ole kovin epäeettistä.

Jos kyse on uusiutumattomista luonnonvaroista, silloin kyse on metallista. Prosessissa saattaa tietenkin kulua myös fossiilisia polttoaineita, mutta mistäpä sen tietäisi. Pakkaus ei suostu kertomaan, mistä metallista niitit on valmistettu. Tuoteseloste toteaa ainoastaan "het enige nietje dat tegelijkertijd voor permanente en tijdelijke hechting geschikt is. Voor tijdelijke hethting zie onderzijde van het doosje". Pahoittelen mahdollisia kirjoitusvirheitä, mutta hollanti ei kuulu kaikkein parhaiten hallitsemiini kieliin. Paikallisella murteella tuo kuitenkin tarkoittanee suurin piirtein, että kyseessä on ainoa nitojan niitti, joka mahdollistaa samaan aikaan sekä pysyvän että väliaikaisen kiinnityksen. Ohjeet väliaikaiseen kiinnitykseen löytyvät pakkauksen päältä. Tiesitkö muuten, että kyseessä on ruotsin sukulaiskieli?

Haa. Lensitkö lankaan? Kuvittelitko, että hollannin taitoni on aivan kohtuullista? Hollantilaiset ystävät ovat opettaneet, että Baabelin kala voi oikeasti joskus ratkaista elämän suuria kysymyksiä. Tänään oli elämäni ensimmäinen kerta, kun oikeasti tarvitsin sen palveluksia. Adamsin Baabelin kalassa on ideaa. Sellaisen kun kerran saisi korvaansa. Myös AltaVista saakoon kunniaa kyseisen palvelun nimeämisestä, siinä on idea jalostettu. Kun on yhteydessä hollantilaisten kanssa, se käy ajoittain galaksien välisestä kommunikaatiosta.

AltaVistasta (1995) muistin yhtäkkiä, millaista Internet-elämä oli ennen Googlea (1998). Miksi aina pitää mennä virran mukana? Jonakin päivänä minäkin vain lakkasin käyttämästä AltaVistaa ja ryhdyin vannomaan Googlen nimiin. Jonakin päivänä tulevaisuudessa kyseinen yritys liimaa jokaiseen hakuun hintalapun. Siinä sitten ihmetellään, kun kyseessä on webin ainoa (toimiva) hakukone, jota on suorastaan pakko käyttää. Koululaisten ja opiskelijoiden eriarvoisuus kasvaa: on niitä, joiden vanhemmat maksavat googlauksen ja niitä joilla ei ole siihen varaa. Varattomat eivät selviä koulutehtävistään kunnialla, saavat huonoja arvosanoja ja loppujen lopuksi syrjäytyvät yhteiskunnasta. Synkkää.