Onni on olla tuntematon

Pitkä blogihiljaisuus on päättynyt. Asiaa olisi taas ollut, mutta bloggaamisriippuvuus ei ole yltynyt vielä sellaisiin mittasuhteisiin, että ulkomailla viitsisi asiasta tehden ryhtyä internet-kahvilaa etsimään. Postikorttien kirjoittaminen ja lähettäminen on turistikohteissa tehty huomaatavan helpoksi.

Väsyneenä, mutta virkistyneenä (kylmässä vedessä kahlailusta) ryhdyin paluumatkalla pohtimaan julkisuudenhenkilönä olemisen olemusta. Tämä siksi, että Frankfurtin lentokentällä onnistuin bongaamaan Sauli Niinistön. Jos itse olisin lukenut Helsinkiin matkaavan koneen lähtöä odotellessa ranskankielistä LeMonde-sanomalehteä puoliääneen, tuskin kukaan olisi kiinnittänyt asiaan sen kummempaa huomiota. Aika moni suomalainen taisi kuitenkin "bongata julkkiksen", koska unohtui tuijottamaan huulien liikettä. Olisi ollut mukava tietää, mitä kanssamatkustajien päissä liikkui, sillä nimenomaan ranskankielisen lehden lukeminen saksalaisella lentokentällä saatetaan tulkita kierosti. Samaan tapaan kierosti, kuin jos joku "lukisi" aamubussissa Tuntematonta sotilasta osoittaakeen olevansa erittäin kultivoitunut herrasmies. Vertaus vähän ontuu, mutta en keksi tähän hätään parempaa.

Jatko-osa bongaa julkkis -osastolla nähtiin eilen niinkin kulturellissa ja mielenkiintoisessa paikassa kuin Citymarket. Julkkiksetkin näemmä käyvät ruokaostoksilla. Tosin kyse oli niin marginaalisesta julkkiksesta, jonka kännykkäkameralla otetusta shoppailemassa-kuvasta ei Viikonpäivät lehtikään maksaisi lantin lanttia eikä sentin senttiä. Heikki Salo on siis tavis, vaikka musiikilliset ja riimilliset ansiot ovatkin vähintään loistavat. Jossain määrin Salo muistutti etäisesti BB:n Ollia. Hiustyylikin oli lähes identtinen.

Vain sellaiset julkkikset kelpaavat bongattavaksi, jotka tulevat luokse. Tilanteesta, jossa itse etsiytyy paikoille, joissa julkkikset liikkuvat, ei saa bongauspisteitä. Sehän olisi aivan sama asia kuin menisi eläintarhaan bongaamaan harvinaisia lintuja.