Metsätekniikkaa ja -teknologiaa

Nyt se on tehty. Olen ottanut jälleen yhden askeleen (tai aika monta, jos tarkkoja ollaan) kohti eläkeikää. Kävin elämäni ensimmäistä kertaa hiihtämässä ilman suksia. Siis pohjoismainen kävelylenkki, you know. Ensimmäiselle ulkoilulleen pääsivät Retki-merkkiset sauvat, jotka menneenä kesänä olivat palkintona Kokemäen Kova-Väki -nimisen suunnistusseuran kilpailuissa.

Rehvakkaasti tartuin sauvojen kahvoihin ja pyyhkäisin metsäpolulle. Eihän sitä ilkeä ihmisten ilmoilla viuhtoa menemään. Terhakas eteneminen vaatii keskittymistä. Vasen jalka - oikea käsi, oikea jalka, vasen käsi… Oli ihailtavaa seurata, kuinka jalat ja kädet tekivät saumatonta yhteistyötä. Mikähän lienee oikea tekniikka? Ulkoistin itseni ja tarkkailin tilannetta: sekä suorana, rivakasti ja kädet tasaisesti liikkuen eteen ja taakse. Metsäpolulle oli erehtynyt muitakin sauvojaan ulkoiluttavia. Vastaan raahusti kaksikin miespuolista sauvakävelijää. Ensimmäisellä olkapäät osuivat korviin. Liian pitkät sauvat, tulkitsin. Toinen kaveri piti toista kättään ylempänä ja toisen sauvan liike suuntautui vinoon. Tunnistin virheen, sillä hiihtäessäni sukset jalassa sorrun samanmoiseen tekniikkaan. Tänään kulki kuitenkin hienosti. Netistä piti vielä tarkistaa, että sattumalta sauvatkin olivat minulle sopivaa mittaa, 115 senttiä.

Koska tekniikka oli kohdallaan, saatoin päästää ajatukset harhailemaan. Havaitsin, että metsässä haisi. Olisin voinut kirjoittaa tuoksui, mutta en tiedä voiko mätänemisestä syntyvää hajua hyvällä tahdollakaan kutsua tuoksuksi. Yleensä pidän syksyn hajusta, joka enteilee talven tuloa. Hajun vuoksi ryhdyin pohtimaan, miltähän tuntuisi löytää metsästä ruumis. Juuri kyseisellä hetkellä kuljin pahasti heinittynyttä polkua suon reunassa, joten ajatus sinänsä ei tuntunut lainkaan mahdottomalta. Kännykkäkään ei tullut mukaan, joten onneksi mietteeni ei käynyt toteen. Ajatuskulun päätteeksi tulin siihen tulokseen, että minun on hankittava mp3-soitin. Musiikin kuuntelu pitää vilkkaan mielikuvituksen aisoissa ja riittävä rytke (elämässä pitää olla rokkia) vauhdin kunnollisena.

Sellainen suoritus ei ole mistään kotoisin, mitä ei ole mahdollista mitata. Nyky-yhteiskunnassa kaikesta on haettava tehoja. Siksi kaikkea on pystyttävä mittaamaan, myös vapaa-aikana. Sauvakävelyllä ylsi tänään sykekeskiarvoon 124, jonka tehokkuus oli noin 67%. (Hrmax 184), mikä on riittävä aerobiseen, kuntoa ylläpitävään tasoon. Kalorioita paloi vajaat 600. Nyt on nälkä. Yhdessä kalapuikossa on kaloreita noin 50, joten voin huoletta syödä niitä 12.

Seuraavalla kerralla keskityn yhä enemmän sauvakävelyteknologiaan.