Saluti di Italia!

Olen joutunut valtavan painostuksen kohteeksi. Minulta on pyydetty ja vaadittu (kukaan ei tietenkään tunnusta tätä) pientä matkaraporttia Italiasta. Tässä se tulee. Yleisön pyynnöstä:

Saluti di Italia!

Olen siis aikeissa kirjoittaa siitä, millaista oli Italiassa, tarkasti ottaen Venetsia-nimisessä paikassa (21.10-25.10.). Juttelin muutama päivä sitten mukavan italialaisen opiskelijapojan kanssa. Hän kertoi, ettei pidä Venetsiasta pätkääkään. Olen hänen kanssaan hieman toista mieltä, varmasti löytyy huonompiakin paikkoja matkailla. Lapsiperheille en kuitenkaan suosittele ennen kuin lapset ovat vähintään 14-15-vuotiaita.

Netissä on lukuisia palveluja, joissa matkailijat voivat kertoa matkoistaan ja esimerkiksi arvioida hotelleja. Ennen reissuja on tullut joskus vilkaistua Trip Advisor -palvelua. Osoitteesta löytyy kasapäin kauhutarinoita maailman hotelleista. Venetsialaisissa hotelleissa tuntui ennakkoon olevan paljon parantamisen varaa – pääasiassa ilmastoinnissa ja henkilökunnassa. Mielestäni on pääasia, että on hotellihuone. Se tarkoittaa sitä, että on illalla tai yöllä paikka, mihin itsensä voi asettaa vaakatasoon. Bonusta tietenkin on, jos paikka on suhteellisen miellyttävä. Tällä kertaa oli wc, tv ja minibaarikin, eikä ilmastointia kaivattu. Lisäpeittokin löytyi kaapista ihan tarpeeseen. Kylpyhuonekalusteiden suunnittelussa voisivat ottaa oppia suomalaisista ja pientä vinkkiä saattaisi olla myös ikkunoiden toteutukseen. Sitä en tiedä, mihin henkilökuntaa tarvitaan, kunhan joku keittää aamukahvit.

Venetsiassa on kaunista ja romanttista, kaikki sen tietävät tai vähintäänkin arvaavat. Lokakuussa siellä ei ole kylmä eikä kuuma. Nähtävyydet täytyy nähdä: Pyhän Markuksen tori ja kirkko sekä Huokausten silta. Kyllä Canal Grandella kelpaa seilata vaporetilla ja katsella lukuisia entisajan loistonsa kadottaneita palatseja. Muranon-saarella pääsee tutustumaan lasin ihmeelliseen maailmaan ja Buranolaiset hankkivat (ainakin joskus ennen) elantonsa pitsistä. Ruoka on hyvää ja viini edullista, joten mikä siinä sitten viettäessä turistielämää kyseisellä saarella. Toisin kuin usein luullaan, Venetsia ei ole uppoamassa, sillä sen vajoaminen lakkasi vuonna 1983. Kooltaan saari on perin pieni, noin New Yorkin Central Parkin kokoinen (pituus 5 km, leveys 2 km). Se on siis melko helposti ja nopeasti nähty. Turisteja siellä riittää. Kesällä meno on luultavasti aivan mahdotonta.

Jäikö reissusta ”lapsille kerrottavaa”, kuten joskus on tapana todeta? Viiden vuoden kuluttua muistan vielä sillat, kapeat kujat, kanavat ja pulut. Kymmenen vuoden kuluttua mielessä ovat kanavat ja pulut. Viidentoista vuoden päästä Venetsia tuo mieleen yhden asian, se on ”Acqua alta”.